Siilinjärveläisellä Martti Pyykkösellä on harras toive. Pian 83 vuotta täyttävä mies haluaa saada vuosimallin 1936 Chevrolet-kuorma-auton rakennusurakan valmiiksi elinaikanaan.
Kymmenen vuotta sitten iskenyt syöpä on yrittänyt uutta paluuta. Puolivuosittain annettavat kalliit lääkepistokset ovat saaneet arvot taas paremmiksi, mutta lääkitys tarvitaan loppuiän.
- Sanoin sairaalapapille, että kun saisin sen verran lisäaikaa, että saisin tuon auton valmiiksi. Pappi rukoili hetken ja sanoi: Kuule, Martti, se on hoidettu.
Syövän lisäksi vauhtia on vienyt seitsemän vuotta sitten sattunut putoaminen autotallin katolta toiselle katolle. Ruuvit otettiin nilkasta vasta viime kesänä. Kaiken päälle tuli selkäleikkaus viime talvena.
- Tämä projekti minut on pitänyt hengissä, eivät särkylääkkeet.
Norjalaisten lahjoitus
Pyykkönen näki auton ensimmäisen kerran 1987 suolla lähellä Kouvolaa. Savon Automobilistit osti pahaan jamaan rapistuneen auton 300 markalla ja toi sen säilytykseen Leppävirran Konnuslahteen Raimo Tuomaisen luo.
Kerhon haaveena oli kunnostaa auto porukan kuljettamiseen, mutta homma ei edennyt suunnitellulla tavalla.
- Sitä ruvettiin maalaamaan vaikka olisi pitänyt ruveta purkamaan. Se ei mennyt oikeassa järjestyksessä, ja innostuskin loppui, Pyykkönen kertoo.
Lopulta hän osti vajaat kolme vuotta sitten autonraadon kerholta 300 eurolla.
Pyykköstä kiinnosti auton mielenkiintoinen historia. Norjalaiset nimittäin luovuttivat sen suomalaisille välirauhan aikana 1940. Se rekisteröitiin Suomen kilpiin 3.7.1940. Pyykkönen sai siitä mustaa valkoisella Akelta eli nykyiseltä Liikenteen turvallisuusvirastolta.
Umpiauto palveli ensin Kouvolan kaupungin käytössä ja 1950-luvulta lähtien Kouvolan vapaapalokunnan paloautona. 1960-luvun lopussa se siirtyi yksityisomistukseen. Kilvistä se poistettiin 1974.
Vaimo auttaa
Pyykkönen kuljetti auton Siilinjärven Räimälle hiekkapuhallukseen.
- Räimän kyläläiset tulivat purkamaan sitä talkoilla. Jäljelle jäi vain etuovi. Ei tarvinnut kuin vähän autella, niin osat irtosivat. Purkaessa syntyi ajatus, että tästä täytyy tehdä seka-auto.
Kuormurin muodot ja kori alkoivat selkiytyä, kun Liperin Ylämyllyltä löytyi vuoden 1939 Chevroletin koppi. Se katkaistiin ja levitettiin, niin saatiin takaikkuna.
Hyttiin tulee istuimet kuljettajalle ja seitsemälle matkustajalle, taakse puinen lava. Osa penkeistä on jo valmiina. 72 hevosvoiman 3,3-litrainen kuusisylinterinen moottori hörisee jo paikallaan Pyykkösen pihassa, mutta liikkeelle autoa ei vielä saa, sillä esimerkiksi pakoputki ei ole kiinni.
Lähes kolme vuotta kestänyt urakka on perheen yhteinen voimannäyttö, sillä rakentamisessa ovat olleet mukana pojat Erkki ja Heikki sekä Eila-vaimo.
- Lavan runkoa piti porata. Eila työnsi selästä, koska minulla ei ole voimaa. Ja kun mutteri on väärässä paikassa, pitää löytyä sormet, jotka pitävät sitä kiinni, Martti Pyykkönen kuvailee pariskunnan työnjakoa.
Säiden armoilla
Kuormuri on valmistunut pihamaalla säiden armoilla. Osia Pyykkönen tosin vie autotalliin käsiteltäväksi. Monesti siellä soivat savikiekot vanhassa gramofonissa.
- Appeni oli varuskuntasairaalan päällikkö Rukajärvellä. Siellä piti olla jotain viihdykettä.
Pyykkösillä ei ole tietokonetta, joten puuttuvien osien haalimisessa on kova työ. Onneksi ystäviä on kertynyt ympäri Suomen, joten soittokierros tuottaa usein tulosta.
Martti Pyykkösen työura alkoi postiautojen autonasentajana. Hän muistaa yhä oppi-isänsä sanonnan.
- Kuollut rauta ja sieluton bensiini, ihminen antaa sielun. Siinä on kolmiyhteys.
Ajokkini-palstalla esitellään omistajilleen rakkaita autoja ja muita kulkuvälineitä. Lähetä vinkkisi toimitukseen: teemat@savonsanomat.fi.
