Koeajajamme on epäluuloinen. Lapinlahtelainen Tarmo Ronkainen ei ole ajanut koskaan Alfa Romeolla. Kymmenien tuhansien kilometrien vuotuiset työajot taittuvat vuoden vanhalla farmarimallisella Toyota Avensiksella, ja rallisprintissä alla on saman merkin Starlet.
Ennen ajoa Ronkainen kurkistaa MiTon takakonttiin.
- Tosi korkea kynnys, erittäin epäkäytännöllinen.
Testi on vasta alkanut, kun ääni kellossa alkaa muuttua.
- Penkki tuntuu hyvältä. Reisituessa riittää pituutta. Se loppuu monessa autossa kesken. Ajattelin, ettei penkissä saisi kunnon ajoasentoa, mutta se löytyi tosi nopeasti.
Ronkainen huomaa, että hänen katseensa kiinnittyy ensin oikealle sijoitettuun suurinumeroiseen kierroslukumittariin, vasta sitten nopeusmittariin. Ehkä valmistaja on näin sporttiautossa halunnutkin.
D vie mennessään
Matalasti murahteleva MiTo ohjataan seuraavaksi suojatien töyssyihin.
- Aika hyvin tämä nielee terävätkin kuopat. Ei jousitus häiritsevän kova ole, Ronkainen analysoi.
Perään on lisättävä, että ei jousitus missään nimessä pehmeä ole. Moneen makuun aivan liian kova, mutta sporttisessa autossa se kuuluu asiaan.
Ronkainen ajaa reippaasti liikenneympyrään. Se soljahtaa niin nätisti, että miehen hymy vain levenee.
Alfa MiTo kätkee sisäänsä kolme vahvasti toisistaan poikkeavaa luonnetta. Niiden välillä pääsee loikkimaan helposti vääntämällä vaihdekepin eteen sijoitettua D.N.A.-kytkintä.
N viittaa normaaliin oletusasetukseen, joka ei vielä suuria tunteita herätä. A:n niin kuin all weather pitäisi palvella erityisen hyvin talvikelillä, mutta Ronkaisen suosikista ei ole epäilystäkään: dynaaminen D vie miehen sydämen mennessään.
- Tämä muuttuu heti ihan selvästi. On ihan oikeasti sporttiseksi tehty auto!
Kaasulla mutkaan
Toden totta. D-asentoon siirryttäessä tuntuu kuin käsijarrun ottaisi pois päältä. Ahtopaineet nousevat, ajonvakautus, luistonesto ja ohjaustehostus pienenevät, ja tiukkoihin kaarteisiin pitoa tuova sähköinen tasauspyörästön lukko aktivoituu. Kaasupoljin reagoi silmänräpäyksessä kuljettajan monoon.
- Kahdeksastakympistä lähtee hyvin ylämäkeenkin kiihtymään. Tosi hyvä ohituskiihtyvyys, Ronkainen huudahtaa.
Hän on varma, että soralla tunnelmat laskevat, mutta vielä mitä. Ronkainen hyökkää vauhdilla mutkaan, sora ropisee pohjassa.
- Ajonvakautusjärjestelmä toimii älyttömän hyvin. Avensikseni repii tuollaisissa tilanteissa joka suuntaan, mutta tämä meni siihen suuntaan, mihin pyörät osoittivat. Mutkan pystyy ajamaan helposti kaasulla. Hyvä olisi pistää kunnolla menemään, Ronkainen nauraa.
Hän kehuu myös auton ulkonäköä sporttiseksi. Erityiskiitokset hän antaa nelimäntäisille kilpa-autojarruille.
- Ihan hirmu hyvät. Auto pysähtyy kuin seinään.
Ei perheautoksi
Se on Ronkaisenkin mielestä selvää, että perheautoksi MiTosta ei ole. Kaksi ihmistä mahtuu hyvin eteen, mutta takana aikuista ahdistaa sekä päästä että polvista. Tavaratila on onneton ja näkyvyydessäkin on toivomisen varaa. Esimerkiksi sisäpeili on häiritsevän alhaalla.
- Mikään muu tässä ei pelota kuin se, että tämä on italialaisten tekemä, Ronkainen naurahtaa lopuksi.
Ai niin, se MiTo tulee tietenkin italialaisen autoteollisuuden pääkaupungeista Milanosta ja Torinosta.
