Navettojen väli on tyypillisesti sata kilometriä, eikä aikaa ole hukattavaksi, kun lehmä poikii tai hevosella on hätä. Silloin kuopiolaisen eläinlääkärin Auli Holopaisen pitää kiiruhtaa pitkin savolaisia pikkuteitä.
- Yön pimeydessä ja auraamattomilla teillä maasturi on hyvä.
Hänen joulukuussa hankkimansa, kuusi vuotta vanhan Honda CR-V:n matkamittari on pyörähtänyt pelkästään alkuvuoden aikana jo 30 000 kilometriä.
Holopainen kävi kokeilemassa, miltä BMW:n uusi, aiempaa selvästi suurempi X3 vaikuttaa.
- Ei tunnu yhtään kinttupolulta, hän arvioi muhkuraisella kylätiellä.
Koeajossa kävi tuuri, sillä keli oli mahdollisimman huono. Eli aivan loistava maasturin härnäämiseen.
Monenlaista nelivetoa
Nelivetokaan ei takaa etenemistä milloin tahansa. Holopainen jäi taannoin lumimyräkän jälkeen Hondallaan kotipihan parkkipaikalle jumiin.
- Tuttavan piti tulla vetämään toisella maasturilla. Se vähän hävetti, mutta onneksi oli ilta-aika, eikä ollut katsojia.
Bemua sohjo ja paksukaan lumipeite ei tunnu häiritsevän pätkääkään, vaikka autoa koettaa kuinka ärsyttää. Jatkuvatoiminen neliveto jakaa voimaa tarpeen mukaan aika sinne, missä sitä kaivataan.
Vakaampaa etenemiskykyä tuskin voisi toivoa, ja yli 21-senttinen maavara tulee kevätpöpperöissä tosi tarpeeseen.
Koeajoautossa oli lisävarusteiset kaasupurkausajovalot. Ksenonit olivat ihan kohtuulliset, mutta odotuksiin nähden ne tuottivat pettymyksen.
Muita merkittäviä pettymyksiä auto ei tuottanutkaan. Isohkon maasturin liikuttelu pysäköintialueilla vaatii toki venkslaamista, mutta isoilla lava-autoillakin paljon ajanut Holopainen on tottunut huomioimaan auton vaatiman tilan.
- Taskuun peruutukset ja muut eivät ole ongelma.
Paljon kuljetettavaa
Holopainen toimii sijaisena kahdella eri alueella.
- Joudun kuljettamaan kaikkia tavaroita mukanani, koska minulla ei ole toimipistettä.
Niinpä tavaratilaa pitää olla paljon. X3:ssa sitä on näkösuojan alla mukavat 550 litraa. Holopainen arvelee sen olevan silti nirkoisesti hänen tarpeisiinsa, mutta ilme kirkastuu, kun hän näkee 1,6 kuutiometrin ruuman takapenkki taitettuna.
- No, nythän tässä kuljettaa hyvin tavaraa!
Holopainen vetää auton perässä myös hevostaan. Automaattivaihteisella X3:lla saa vetää peräti 2 400 kilon lastia, joten kaksikin pollea menisi kevyesti. Käsivaihteisen painoraja on 400 kiloa alempana.
Istumatilat ovat todella väljät niin edessä kuin takana, joten ero on selvä pikkuveli X1:een. Korkealta etupenkiltä näkee hyvin keulankin, mutta takana pysäköintitutka olisi paikallaan.
Koeajossa oli tehossa ja kiihtyvyydessä mitaten X3:n kesyin painos, mutta sopivampaa moottoria on suomalaiseen käyttöön vaikea keksiä. Pieni kulutus kruunaa muhkeasti mutta hiljaisesti murisevan dieselpadan.
Sammutusautomatiikka ei tosin toimi edes pikku pakkasessa, joten siitä säästöä ei talvella tule.
Huomio olennaiseen
Sisältä äkskolmonen näyttää juuri siltä, miltä muutkin Bemarit: pelkistetyltä mutta toimivalta.
- Mittaristo näkyy hyvin. Ei mitään ylimääräistä pröystäilyä.
- Nahkapenkit ovat sinällään hyvät ja oikein mukavat istua, mutta juuri tämä väri ei ole meikäläiselle passeli, Holopainen hymähtää vaaleanruskeille istuimille.
BMW:n tunnistaa helposti BMW:ksi.
- Onhan se hyvännäköinen auto. Vanhempana tällainen voisi olla aika nappi. Nuorempana eläinlääkärinä en ehkä lähtisi vielä asiakkaiden luokse. Näyttäisi vähän leveilyltä, Holopainen kainostelee.
