Muutama vuosi sitten korealaiset autot näyttivät suomalaiseen silmään liiankin näkyvästi aasialaisilta.
Uusi Hyundai i40 on suunniteltu Opelin kotikaupungissa Saksan Rüsselsheimissa, joten ei ole ihme, että autoa mietittäessä kynät suunnittelupöydällä ovat piirrelleet kovasti samankaltaisia viivoja kuin esimerkiksi Opel Insigniaan.
- Muotoilu on kaunis, tämän päivän auton näköinen. Kaikki autot ovat nykyään hyvin paljon samannäköisiä ulkoiselta olemukseltaan, arvioi nilsiäläinen Jaana Liinamaa lähtiessään kokeilemaan Hyundai i40 Wagonia eli farmariversiota.
Mallistossa tähän saakka ison perheauton paikkaa pitänyt Sonata oli tarjolla vain porrasperäisenä, mutta Euroopassa farkku on suositumpi. Sedankin i40:stä on tulossa, mutta myyntiin se ehtii vasta ensi vuoden puolella.
Käsi ja jalka kuriin
Liinamaalla ei ollut juurikaan kokemusta automaattivaihteisesta autosta, mutta koeajoon saimme dieselautomaatin. Runsaampi Style-varustetaso on hinnaston tyyrein vaihtoehto.
Liinamaan oma auto on bensalla kulkeva farkku Toyota Avensis, joka on myös aasialaistaustaisena eittämättä i40:n kovin kilpailija.
Manuaalilaatikkoon tottuneen vasen jalka heiluu yleensä turhaan levottomana, ja käsi tahtoo helposti sujahtaa vaihdekepille silloinkin, kun sille ei ole tarvetta. Niin käy aluksi Liinamaallekin.
Kelpo testipaikka vaihteistolle ja auton vetokyvylle on Tahkon länsirinteen valloittaminen, sillä lähes pystysuora soratie on taas kerran aivan nimismiehenkiharalla.
- Jos ajaa käsivaihteisella liian isolla vaihteella, pitää peruuttaa, ja ykkösellä taas sutii, Liinamaa tietää tyypilliset virheet.
Verkot mukana
Napakka alusta ja isot 17-tuumaiset pyörät paukuttavat kuopissa melkoisesti, mutta muuten Hyundai päihittää Tahkovuoren nikottelematta.
- Auto vetää hyvin. Täytyy ihan ruveta miettimään automaatin hankkimista, Liinamaa hihkaisee.
Farmarin hankinnassa olennaisimpia valintakriteerejä on tavaratila ja sen käytettävyys. Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjänkin on kuljetettava monesti ruokia ja tukkutoimituksia sekä vapaa-ajalla muun muassa perheen poikien lumilautoja ja suksia.
Näkösuoja avautuu pienen hakemisen jälkeen, eikä se jää repsottamaan. Telineen irrottaminen on vähän työläämpää, mutta senkin mekanismi selviää nopeasti.
Tavaratilan ja matkustamon väliverkko napsahtaa näppärästi kattoon kiinni. Toisen puolen irrottaminen vaatii nuljaamista.
On hyvä, että väliverkko ja esimerkiksi laukkuja paikoillaan pitävä suojaverkko ovat vakiovarusteita.
Tutkat ja kamera tarpeen
Tavaratilan suorat reunat ja reilusti avautuva takaluukku ansaitsevat kiitosta. Kassikoukkuja tai suksiluukkua ei ole.
Takaistuinten nyrjäyttäminen tuo lisätilaa kahdessa osassa. Alusta ei ole aivan tasainen, mutta Liinamaan mielestä se ei ole tarpeenkaan.
Takaistuimilla on runsaat tilat. Matalan penkin vuoksi pitkäkoipinen jää tosin kaipaamaan reisille tukea. Etuistuimet ovat mainiot.
Pieni takalasi ja kuljettajasta etäällä oleva tuulilasi sekä leveät etupilarit syövät näkyvyyttä, mutta Liinamaa luottaa pysäköintitutkiin. Peruutuskameran näyttö on sijoitettu erinomaisesti taustapeilin reunaan, jolloin näkymän voi helposti varmistaa.
Harvinaiset ohjauspyörän ja takaistuinten lämmitykset otetaan Suomessa ilolla vastaan.
1,7-litrainen turbodiesel antaa aivan riittävän suorituskyvyn tavalliseen ajoon. Kesymmän 115-heppaisen version saa vain käsivaihteisena, mutta Hyundailla sen etuna on selvästi pienempi polttoaineenkulutus.
Bensakoneet ovat turbottomia 1,6- ja 2,0-litraisia suorasuihkutuspatoja GDI-merkinnällä, joka ei siis viittaa dieseliin.
