Nelivedolla Škoda Superb entistä herkumpi
Teppo Komulainen
Joko, joko? näyttävät koirat tuumivan. Niin tiiviisti kultaisetnoutajat Liisi, Viola ja Aatu kurkkivat koda Superb Combin ruumaan.
Kaikki mahtuisivat varmasti mukaan, mutta tällä kertaa niiden omistajat, siilinjärveläiset Jaana Keinänen ja Janne Karttunen lähtevät koeajolle ilman karvaisia perheenjäseniä.
Yleensä koirat kulkevat Keinäsen kuusivuotiaan Volkswagen Touranin takaosassa. Tila-auto Touranissa korkeutta on enemmän kuin Superbin Combi-farmarissa, mutta lattiapintaa on reilusti kodassakin.
Superb Combin tavaratila on farkkujen kärkikastia. Viisto takaluukku tekee autosta erittäin tyylikkään, mutta toisaalta kulmikas ratkaisu mahdollistaisi vieläkin väljemmän kuljetustilan.
Pitkään ajoon
Kokeiltavana oli Superbin uusi nelivetoversio, jonka tekevät erityisen mielenkiintoiseksi taloudellinen dieselmoottori ja automaattivaihteisto samassa paketissa. Tällaista yhdistelmää moni pitkän matkan autoilija on toivonut.
- Neliveto on hyvä varuste tällaisena talvena, tietää Karttunen, jonka 12 vuotta vanha VW Golf raapii myös kaikista kulmista.
Aiemmin Superbiin sai nelivetoautomaatin vain isoimman, 3,6-litraisen bensakoneen kumppanina.
Käytössä on ruotsalaisen Haldexin nelivetojärjestelmän uusin, neljännen sukupolven järjestelmä, joka arvioi tauotta moottorinohjainlaitetta ja ajonhallintajärjestelmiä sekä ohjauspyörän kääntökulmia.
Kunnon peilit
Jos pitoa riittää, 96 prosenttia vedosta ohjautuu etupyörille. Liukkaan kelin yllättäessä enimmillään puolet voimasta menee taka-akselille.
Kunnon talvessa auto on todella elementissään. Liikennevaloissa voi katsella peileistä muiden sutimista kaukana takana.
Kaarteissakin käytös on vakuuttavaa. Perän saa heilahtamaan hetkellisesti vain todella rajulla kiihdytyksellä.
- Itse olen henkeen ja vereen Volkkari-ihminen. Tämä näyttää kivan tutulta, Keinänen tutkii Superbin hallintalaitteita.
Samaa Volkswagen-konsernia kun ollaan, yhteistä on tosiaan paljon muussakin kuin moottoreissa ja vaihteistoissa. Superb yllättää positiivisesti isoilla sivupeileillä, vaikka monissa konsernin autoissa suositaan kovin pieniä kuvastimia.
- Peilit ovat loistavat, Karttunen kehuu.
Kahdelle hevoselle
Keinänen ja Karttunen ajavat itse käsivaihteisilla autoilla.
- Koko ajan tulee tunne, "missä on kytkin?" Kaupungissa automaattivaihteistosta on iso hyöty, kun vain oppii ohjelmoimaan oman päänsä, ettei sitä tarvitse pelätä, Keinänen naurahtaa.
Kokeiltavana oli parhaimmin varusteltu Elegance-taso, jossa vakiovarusteisiin kuuluu muun muassa pysäköintiavustin tutkineen. Karttunen päätti testata, miten se toimii. Ja sehän toimii!
Avustimen uusin versio pystyy tekemään taskupysäköinnin uskomattoman pieneen rakoseen. Ruudun on oltava vain 60 senttiä autoa pidempi, joten molemmille puolille jää olemattomat 30 senttiä.
- Etsisin itse varmasti tilavamman paikan, myöntää Karttunen, joka avovaimonsa tapaan pyörittelee kevytkuorma-autoa työkseen.
Superbilla saa vetää peräti 2 000 kilon perävaunua, joten Keinänen voisi hinata oman hevosensa lisäksi myös toista ratsua.
- Touranillani saa vetää Saksassa 1 800:aa kiloa eli kahta hevosta mutta Suomessa vain 1 500:aa kiloa eli puoltatoista hevosta, Keinänen harmittelee.





