Jaa, että kaikki autot näyttävät samalta? Nissan Jukekin?
- Sen näköinen auto, että tarvitsee katsoa useamman kerran, mutta kun on tottunut, se on itse asiassa hyvännäköinen. Omistajalla pitää kuitenkin olla vähän pokkaa, arvioi koeajolle lähtenyt kuopiolainen Nino Karjalainen, 26.
Jo jättimuhkea keula ja sen valosommittelu ovat oma lukunsa. Pyöreät ajovalot ovat alhaalla, viirumaiset parkit taas pullistelevat konepellillä. Ne näkyvät hauskasti kuin sammakonsilmät myös ohjaamoon, ja pimeässä ne loistavat jopa hieman ajoa häiritsevästi.
- Ilme ei ole liian omituinen. Sivulinjan muoto on tosi hyvä. Laskeutuvasta kattolinjasta tulee mieleen Lancia Stratos, ja ikkuna on vähän pisaramallinen, Karjalainen havainnoi.
Lihaskimppu
Ihan joka pojan auto ei ole Karjalaisellakaan. Runsaan vuoden vanha Mini Cooper kulkee Juken tapaan 1,6-litraisella bensakoneella, mutta koeajoauton turbo kiskaisee pihalle peräti 190 hevosvoimaa - 70 heppaa enemmän kuin Karjalaisen Ministä.
Juken luokittelu on hankalaa, mutta lähempänä katumaasturia se on kuin pikkuautoa.
- Istuma-asento on pystympi kuin Minissä. Siinä istutaan jalat ihan suorina. Monissa autoissa en tykkää, jos istutaan kovin pystyssä, mutta tämä ei tunnu huonolta, Karjalainen tunnustelee.
- Pienemmältä tämä näyttää ulkomitoiltaan kuin kuvista voisi päätellä.
Pyöreys tulee vastaan kaikissa muodoissa niin sisällä kuin ulkona. Erikoisin näkymä paljastuu takaviistosta, josta kylkeen kasvatetut kolme lihasmöykkyä pullistuvat esiin. Ei tosiaan mitään peruspokkauksia!
Myös nelivetona
Nissan Juke on hauska myös ajossa. Voimaa on kuin pienessä kylässä.
- Itse ostaisin tämän nelivetoisena. Se tavallaan kuuluu tähän. Toteutus on vähän saman tyylinen kuin Mitsubishi Lancer Evolutionissa, Karjalainen tietää lukemansa perusteella.
Joka kulmasta raapivan hinta kipuaa päälle kolmenkympin.
- Se ei silti ole paha.
Auto kiihtyy erinomaisesti jo perussäädöillä, ja lisää urheilullisuutta saa Sport-asetuksilla. Kaasunvaste kohenee selvästi, ohjauksessa ero ei ole niin tuntuva.
Kolmas vaihtoehto on tietenkin Eco. Pelkkää jarruttelua ei sekään tarkoita.
Hupaisa näyttöruutu kertoo ajoasetuksista riippuen joko moottorin vääntökäyrän tai turbon hönkäykset tai luokittelee tähdillä sen hetkisen ajon ympäristöystävällisyyden.
Turhin lienee g-voima mittari. Toivottavasti joku ei innostu kaatamaan autoa.
Vetelee urissa
Juke pohjautuu pitkälti Nissan Micraan, mutta tunnelma on selvästi laadukkaamman oloinen kuin tavallisessa pikkuautossa.
- Ihan asialliset materiaalit. Ei premium-tasoa, mutta ei myöskään kovinta muovia, Karjalainen hivelee pintoja.
Koeajoautoon oli nakattu nastapyörät alle, mutta sitä ei matkustamoon kuullut. Harvinaista herkkua tämän hintaluokan autoissa.
Jousitus on Karjalaisen mielestä melko kova, mutta pintakovuudesta tai nypytyksestä ei tarvitse kärsiä. Isommat montut aiheuttavat lievää pomputusta.
Pientä kritiikkiä tulee ohjausvasteen lievästä teennäisyydestä maantiellä ja vetelystä urissa.
- Auto oli parempi kuin odotin. Se ei kallistele. Tosi hyvä ajaa ja mukava maantiellä, aktiivinen. Moottori on tosi hyvä. Helppo, mutta kuitenkin se lähtee. Moottorin kovasta väännöstä seuraa kiihdytyksissä pikkuisen ratin vääntämistä, Karjalainen summaa.
Kassamagneetti Qashqai on saanut messevän pikkuveljen.
