<p>Pienet perheautot eli niin sanottu C-segmentti on Suomen ostetuin autojen kokoluokka. Yli puolet kokoluokan uusista autoista taas ostetaan farmarimallina. Tämä pätee myös Opel Astraan, jonka uusi farkku on nimetty Sports Toureriksi.</p><p>Edellisen mallisukupolven Opelit eivät pärjänneet kauneuskilpailuissa. Astran isoveljen, Insignian myötä meininki muuttui kertalaakista. Astra Sports Tourer on himskatin hyvännäköinen farkku.</p><p>Edellinen Astran farkku, Wagon, oli kulmikas kaappi. Sports Tourerin selvästi viistompi perä voisi viitata siihen, että käytännöllisyydestä on tingitty, kuten Insignian kohdalla valitettavasti kävi.</p><p>Pikkuveli on tässä mielessä pätevämpi paketti. Tavaratila on esimerkillisen suorareunainen, ja näkösuojan alle mahtuva puoli kuutiometriäkin on ihan asiallinen tilavuus tässä luokassa.</p><p><h5>Käyttäjää muistettu</h5></p><p>Lisäpisteet Sports Tourer saa tavaratilan suojasta, joka liikahtaa yläviistoon helposti vaikka kyynärpäällä. Tarpeellinen toiminto, kun kourat ovat kantamuksissa.</p><p>Suojaverhon saa myös helposti irti paikaltaan, ja sille on säilytyspaikka tavaratilan pohjan alla, jossa on lisälitroja pienelle roinalle. Tietysti edellyttäen, ettei ole hankittu lisävarusteista varapyörää.</p><p>Poikkeuksesta säännöksi muuttunut varapyörien korvaaminen paikkaussarjoilla ei ole hyvä juttu Suomen oloissa, varsinkaan talvella.</p><p>Takapenkit saa nurin kevyellä napin nykäisyllä. Tämä sähköinen toiminto on Suomessa vakiovarusteena muissa paitsi halvimmassa Essentia-varustetasossa.</p><p>Kyseisellä varustelulla ei tosin taida olla muuta merkitystä kuin kikkailu hinnaston alapäässä. Essentiaan tarjotaan vain 1,4-litraista vapaasti hengittävää bensamoottoria, jota ei muissa luokituksissa ole lainkaan.</p><p><h5>Myös kehnoille teille</h5></p><p>Maahantuoja odottaa, että toiseksi alin varustetaso, Enjoy, haukkaa jopa 60 prosenttia myynnistä.</p><p>Koeajoon saaduissa autoissa varusteluista olivat edustettuina urheilullinen Sport ja elegantimmaksi kuvailtu Cosmo. Jälkimmäinen tulee uutena vaihtoehtona Suomeen.</p><p>Sport-version istuimet tukevat erinomaisesti selkää, mikä lisää viihtyisyyttä tuntuvasti.</p><p>Pitkät pätkät ajosta rynkytettiin huonoilla asfalttiteillä, joilla jousitusta säätelevä FlexRide-lisävaruste osoittautui mainioksi kaveriksi.</p><p>Pahatkin kuopat vaimenevat Tour-asennossa olemattomiin, kun taas Sport-painike antaa tiiviin tuntuman tiehen. Sport-säädöillä myös kaasun ja ohjauksen vaste on napakampi. Muuten sähköisesti tehostettu ohjaus on vähän turhankin nopea maantiellä.</p><p><h5>Vanha automaatti</h5></p><p>Farkku tulee Suomeen täydellä moottorikirjolla: viidellä bensiinikoneella ja kolmella dieselmyllyllä.</p><p>Suurin mielenkiinto kohdistunee kokeiltavana olleeseen 1,4-litraiseen turboon ja nimenomaan sen tehokkaampaan, 140-heppaiseen versioon.</p><p>Ahdettu pieni bensamoottori tekee ajamisesta vaivatonta, eikä kulutuskaan ole virallisten lukujen mukaan paha. Moniin kilpailijoiden vastaaviin moottoreihin verrattuna vääntö ei tosin tunnu yhtä laaja-alaiselta, ja vauhtia pitää hakea kolmos- ja nelosvaihteilta.</p><p>Joka tapauksessa kone pesee perinteiset bensavehkeet heittämällä.</p><p>Käsivaihteisto on sujuvatoiminen. Kytkimen vasemmalla puolella voisi olla enemmän tilaa.</p><p>Opelin puute on automaattivaihteistoissa. Perinteinen momentinmuuntimella varustettu kuusiportainen aski on saatavissa vain isoimpiin moottoreihin, ja menovesi maistuu. Kaksoiskytkimellä tai portaattomasti toimiva nykyaikainen automaatti korjaisi tilanteen. </p>
