Tiguan täyttää mustan aukon
Timo Nyholm
Tammikuussa 2008 valkenee melkoinen musta aukko Volkswagenin mallitarjonnassa, kun keskikoon citymaasturi Tiguan saapuu Suomen myyntiin.
Jo vuosia ovat tämän luokan autot kiinnostaneet yhä enemmän ja enemmän ostavaa yleisöä. Hyvä esimerkki niiden kiinnostavuudesta on se, että Suomen tänä vuonna hiipuneilla automarkkinoilla vain citymaasturit ovat lisänneet myyntiään.
Tähän kasvavaan markkinarakoon VW tyrkkää nyt Tiguanin, ja merkin ystävät voivat vain todeta, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Volkkarin myöhäinen saapuminen näille markkinoille on sikäli vähän erikoista, että jo vuosikausia merkki on tarjonnut isojen luksusmaasturien ystäville Touaregia.
Kumman kauan pikkuveljen saaminen markkinoille kuitenkin kesti.
Ehkä kyseessä oli tehtaan johdon hieman samanlainen virhearviointi, kun uudesta Golfista ei millään meinannut tulla farmariversiota.
Toisaalta hyvää kannatti odottaa
Tiguan vaikutti ensikoeajossa varsin laadukkaalta ja miellyttävältä autolta.
Myös ulkonäkö on varsin onnistunut. Tiguan on perinteisen maasturin oloinen, mutta jollain lailla siitä jää kuitenkin sirompi mielikuva, vaikka kokoa on saman verran kuin markkinajohtajilla Honda CR-V:llä ja Toyota RAV4:llä.
Tiguan ei citymaastureiden tapaan ole ihan oikea maasturi, mutta huonoille ja röykkyisille teille se on ihan omiaan. Maavara on 19 senttiä, mikä on riittävä.
Jos Tiguanin ostaja tietää liikkuvansa normaalia enemmän tavallista hankalammissa oloissa, niin hänen kannattaa hankkia autonsa off road -versiona, jossa on isompi keulan ja perän tulo- ja jättökulma.
Tiguan on myös nelivetoinen. Neliveto on toteutettu Haldex-kytkimellä, joka jakaa vetovoimaa automaattisesti etu- ja taka-akseleille.
Tiguaniin on tarjolla aluksi kaksi moottoria.
Bensiinikone on tuttu 1,4 litran kaksoisahdettu TSI, josta irtoaa 150 hv ja vääntöä 240 Nm. Diesel on ihkauusi polttoaineen yhteispaineruiskutuksella varustettu 2,0-litrainen. Sen teho on 140 hv ja vääntö 320 Nm. Moottorissa on myös pienhiukkaspäästöjä leikkaava suodatin.
Molemmat koneet ovat mainioita voimanlähteitä.
Menestystä odotettavissa
Myöhemmin Tiguanin moottorivalikoima kasvaa tehokkaammilla bensa- ja dieselkoneilla. Kaksilitraiseen dieseliin saa myös kuusivaihteisen Tiptronic-automaatin.
Se sopii DSG-automaattia paremmin hitaaseen maastomönkimiseen ja peräkärryn tai muun vastaavan vetämiseen.
Ensikoeajon perusteella Tiguanille voi veikata hyvää menestystä. Varsinkin auton ajo-ominaisuudet tavallisessa käytössä ovat hyvin henkilöautomaiset. Tämä on iso etu, sillä likimain kaikki Tiguaninkin kilometrit kertyvät normaaliajosta.
Ohjaus on erittäin tunnokas ja sopivan kevyt tyypilliseen Volkkarin tapaan. Alusta on hyvä sekoitus äänettömyyttä, mukavuutta ja kovuutta. Tehtaan kunniaksi on luettava myös Suomen oloihin erittäin hyvin sopiva rengaskoko 215/65 R16.
Tiguania saa kolmena eri varusteversiona ja jo perusversio on likimain täydellinen. Fiksu ostaja sijoittaa kuitenkin 1 250 lisäeuroa Exclusive-varustepakettiin, jolla saa kääntyvät Bi-Xenon-valot ja Park Assist -pysäköintitutkan eteen ja taakse.
Tiguanin tilat ovat kohdallaan. Hyvä lisä on 16 senttiä kahdessa osassa pituussuunnassa liikkuva takapenkki. Tavaratilaa on kohtalaisesti ja takaistuimet kääntyvät kahdessa osassa.
Tavaratilaan saa lisäksi välipohjan, jonka alle saa lokeroihin pikkutavaroita. Jos haluaa autoonsa tilapäiseen ajoon tarkoitetun varapyörän, sekin syö hieman tavaratilaa.
Nostokynnys Tiguanin ruumaan on hankalan korkea, ja takaistuimia kaadettaessa ei synny tasaista lattiaa, vaan kuormausta haittaa kohtalainen kynnys.
Juttu on julkaistu Savon Sanomissa 6.12.2007.





