Viistoperäiseen pieneen perheautoon kulkeminen voi olla jonkun mielestä hankalaa, ja katumaasturi on ehkä liian massiivinen. Pieni tila-auto lienee silloin järkevin valinta. Varttuneet pariskunnat ja pienet perheet ovat otollisinta kohderyhmää Toyota Verso-S:lle.
Se on kokoluokkansa pienin auto ulkomitoiltaan, mutta sisälle on loihdittu hämmästyttävän väljät tilat. Neljä isokokoista aikuista kulkee autolla aivan kivuttomasti, ja pään päälle jää vielä reilusti tilaa.
Jousituksen Toyota kertoo suunnitelleensa erilaisiin kuljetustarpeisiin. Se toimii mukavuuspainotteisesti mutta pompottelee melkoisesti.
Missä keula?
Pienten tila-autojen tavaratilat yllättävät yleensä positiivisesti, niin myös Verso-S:ssä. Mukaan mahtuu kampetta parhaimmillaan lähes pienen farmarin tapaan, tosin ilman varapyörää.
Takakontin pohjaa voi liikuttaa kätevästi yhdellä kädellä ylös tai alas. Takaistuimen taas saa kaadettua helposti tavaratilan vivuista.
Joistakin kilpailijoista poiketen takapenkin liikuttelumahdollisuus pituussuunnassa puuttuu.
Etuistuimiin Toyotan pitäisi panostaa enemmän. Tukea on niukasti, ja istuinosa on turhan lyhyt.
Näkyvyys on muuten hyvä, mutta tuulilasin alareuna on niin kaukana, ettei etukulmia näe lainkaan. Ahtaissa käännöksissä se on ilkeää.
Suositeltava automaatti
Pienet moottorit, 1,3-litrainen bensakone ja 1,4-litrainen turbodiesel, ovat erittäin taloudellisia. Toisaalta ne ovat myös suorituskyvyltään kesyjä, joskin kohderyhmälle arvatenkin riittäviä.
Bensamoottorin jatkeeksi voi valita joko kuusiportaisen käsivaihteiston tai CVT:n eli portaattoman automaatin.
Kokeilimme automaattia, joka on helppoutensa, pienemmän kulutuksensa ja pienen lisähinnan vuoksi suositeltava vaihtoehto.
Valitettavasti Verso-S:ään ei saa vakionopeudensäädintä. Se parantaisi mukavuutta pitkällä matkalla.
Portaattoman automaatin ikävin piirre paljastuu kovissa kiihdytyksissä. Moottorin kierrokset huutavat armottoman korkealla, kunnes kuljettaja höllää kaasua. Toisaalta se kannustaa entistä maltillisempaan ajotyyliin, ja lisäksi kierroksia voi kohtuullistaa keinotekoisilla pykälillä, joita on seitsemän.
Vaihtaminen käy helposti etenkin ratin takana olevilla vivuilla.
Multimediapaketti
Dieseleiden myynti tässä kokoluokassa on vähäistä, minkä vuoksi maahantuoja ei tuo Suomeen kuusiportaista dieselautomaattia lainkaan.
Kuusilovinen käsiaski toimii pikkudieselin kanssa ongelmattomasti. Hitaissa nopeuksissa moottori on hieman äänekäs, mutta vauhdin kiihtyessä se vaimenee taustalle.
Molempien moottorien kanssa tuulen suhinat yltyvät kovaksi, kun nopeus nousee noin sataseen. Se ihan häiritsee, jos radio ei ole päällä.
Kojelauta on tuttua ja turvallista Toyotaa. Se on äärimmäisen selkeäkäyttöinen muttei kovin hohdokas.
Keskimmäisestä varustetasosta lähtien tosin vakiona tulee kosketusnäyttöinen multimediajärjestelmä, johon kuuluu peruutuskamera. Navigaattorikin on tulossa.
Farkkua odotellessa
On hassua, että Toyota ensin loi tämän autoluokan 1999 Yaris Versolla luopuakseen siitä jo kuuden vuoden jälkeen.
Se oli selvä virhe, joka paikataan Verso-S:llä. Yaris Verson kaappimaisuus on vaihtunut katseen kestävään muotoon. Ensimmäisestä, vuoden 2002 Corolla Versosta on ilmiselvästi lainattu montakin piirrettä.
Moni kaipasi Yaris Versoa, mutta vielä pahempi moka Toyotalta oli pyyhkiä farmari pienten perheautojen luokasta 2007. Sekin kämmäys korjattaneen parin vuoden sisällä joko Corollan tai Auriksen farkkuversiona.
