Vieremäläisellä Hanna ja Jouni Hiltusen perheellä on edessään autonvaihto. Perheen uusin jäsen, kuukauden ikäinen, vielä nimeä vailla oleva tyttö, nosti pääluvun seitsemään, joten viisipaikkainen, reilut kaksi vuotta vanha Toyota Avensis -farmari on auttamatta liian pieni.
Seitsenpaikkaisen tila-auton kolmas sukupolvi on selvästi suurempi kuin edellinen. Suomeen se rantautui virallisesti vasta nyt, 15 vuotta mallin lanseerauksen jälkeen.
Seat Alhambra on yhä Sharanin serkkumalli, mutta aiempi sukulaisside Ford Galaxyyn on katkaistu.
- Liukuovet ovat hyvät turvaistuinten kiinnittämisessä, Jouni Hiltunen toteaa.
Niin ovat, ja kätevät muutenkin ahtaissa koloissa. Naapuriautojen kolhimisilta voi välttyä.
Sähköovet
Koeajoautossa oli lisävarusteena tekniikkapaketti, joka tuo sekä liukuoviin että takaluukkuun sähköisen avauksen ja sulkemisen.
Etenkin liukuovissa se on järkivalinta. Kevyt napin painallus riittää. Painikkeet ovat niin edessä kuin takana istuvien hollilla. Toisaalta kuljettaja voi myös lukita ovet, ettei jälkikasvu liukene kyydistä liian aikaisin.
Jouni Hiltunen saa asennettua keskiriviin helposti niin turvaistuimen kuin -kaukalonkin. Vuoden ikäinen Alisa napottaa turvaistuimessa väljästi vaikkei autoilusta pidäkään.
Vauva vetää jo valmiiksi sikeitä ja saa viereensä 12-vuotiaan Rasmuksen. Kymmenvuotias Jasmin ja vuotta nuorempi Kasper valtaavat takimmaisen rivin.
Kellään ei ole ahdasta. 183-senttinen Jouni-isä todistaa, ettei perimmäisiä penkkejäkään ole tehty vain lapsille. Jaloille saa halutessaan lisää tilaa, sillä keskirivin istuimet liikkuvat yksitellen eteenpäin.
Vaunut vievät tilaa
Viisilapsinen perhe joutuu käyttämään nykyään kahta autoa - Avensista ja isän työpakettiautoa - jos se haluaa lähteä yhtä aikaa liikkeelle. Neljä koiraa jäävät yleensä hoitoon.
- Harvoinhan meillä on koko porukka yhtä aikaa menossa. Minä olen yrittäjä ja yleensä töissä kiinni, ja Rasmus viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa, mutta jos reissuun lähdetään, tavaraa on paljon, Jouni Hiltunen kertoo.
Tavaraa näyttää kertyvän niin paljon, ettei Sharanin vetoisuus ihan riitä, vaikka siinä on sentään kohtuullinen tavaratila. Pienimmät tarvitsevat vielä vaunuja ja rattaita, joten valinta kallistuu pikkubussiin.
- Muutaman vuoden kuluttua tämä olisi meille hyvä, Jouni Hiltunen arvioi.
Hulppea tavaratila
Sharanin istuinjärjestely on ihanteellinen. Penkkien kallistelu ja kaataminen on todella helppoa, ja jokaisen istuimen voi kaataa yksi kerrallaan tarpeen mukaan. Apukuljettajankin istuimen saa kellistettyä eteenpäin, jolloin autoon syntyy valtava, aivan tasainen tavaratila.
Koeajo osui vaikeaan talvikeliin, mutta auto kulki nikottelematta pahassa lumipöpperössä.
Tila-autossa istutaan korkealla, joten eteen näkee hyvin. Lyhyehkön keulan näkymättömyyteen tottunee nopeasti, mutta paksut, eteen ulottuvat etupilarit ovat hankalat esimerkiksi risteyksissä ja pysäköintipaikoilla.
Näkyvyys taakse on kehno, eivätkä pienet peilit paranna asiaa. Pysäköintitutka on välttämätön ja peruutuskamerakin suositeltava.
Joitakin Volkkareita on moitittu meluisiksi, mutta Sharan yllättää erinomaisen hiljaisella matkustamollaan.
Sharanin saa myös käsivaihteisena, mutta hintaero sulavasti toimivaan DSG-automaattiin on niin pieni, että DSG on ainoa järkevä valinta.
Iso auto kulkee häkellyttävän pienellä polttoainemäärällä. Pienehkö teholukema ei haittaa, sillä vääntö vie jo pintakaasulla aivan riittävästi.
