<p>Myyntiedustajalle auto on tärkein työkalu. Kuopiolaiselle <b>Kirsi Julkuselle</b> kertyy vuodessa tien päällä kilometrejä 40 000-50 000, siilinjärveläiselle <b>Jarno Korolaiselle</b> 55 000.</p><p>Molemmat ajavat nelivetoisella Audi A4 -farmarilla. Julkusen auto on kuusi vuotta vanha, Korolaisen vasta puoli vuotta.</p><p>He tulivat kokeilemaan Volvon aivan uutta mallia, välikoon farkkua V60:tä.</p><p>- Onpa hyvä väri! Julkunen huudahtaa välittömästi.</p><p>- On näpsäkän näköinen pirssi. Minä en ole aikaisemmin Volvosta tykännyt. Minusta se on ollut kantti kertaa kantti. Se on ollut ehkä perinteisten ihmisten auto, Korolainen aprikoi.</p><p><h5>Näkö tai koko</h5></p><p>Vastaava porrasperämalli S60 ehti Suomeen jo muutama kuukausi aiemmin. Meillä farmari on kuitenkin ehdottomasti halutumpi, ja sitä myyntitykitkin hinkuvat.</p><p>- En ihan heti luopuisi farmarista. Aina on tavaraa kuljetettavana työn puolesta, ja ratsastuskamppeetkin on helppo laittaa farmariin, hevosista pitävä Julkunen linjaa.</p><p>V60:n tavaratila vetää 430 litraa. Se on hieman enemmän kuin pikkuveli V50:ssä, mutta pikkufarmareissakin on sitä suurempia ruumia.</p><p>- Tämä pienentää tavaratilaa, Korolainen tutkii vinoa takalasia.</p><p>Viisto perä on hyvän näköinen. Näkösuojan alle jää sen takia sangen matala tila, eikä isojen ja korkeiden tavaroiden kuljettaminen oikein onnistu. Takapenkin saa tosin kipattua näpsäkästi kolmessa osassa, ja pohja on tasainen.</p><p><h5>Istuimilla viihdyttävä</h5></p><p>Olisi tietysti järjetöntä, jos Volvo olisi lykännyt markkinoille auton, joka veisi kaiken kysynnän isoveli V70:ltä.</p><p>60-sarja, johon kuuluu myös katumaasturi XC60, on selvästi sorvattu sporttisuuteen painottaen. Se ei jää onneksi ulkonäön varaan, sillä tarkka ohjaustuntuma ja väkevät moottorit ovat samaa sarjaa. Alusta ei ole liian jäykkä.</p><p>- Herkän oloiset hallintalaitteet, eivät kuitenkaan liian herkät. Äkkiä on 80 vauhtia! Korolainen huudahtaa.</p><p>Paljon autossa istuvalle on tärkeää, että penkit ovat kunnolliset. Volvon etuistuimet ovat runsaine säätöineen parhaasta päästä. Hieman lievä sivuttaistuki jättää tilaa monen kokoiselle selälle.</p><p>Julkunen sanoo olevansa pieni ihminen, eikä ole siksi mieltynyt maastureihin.</p><p>- Käytän aina korkokenkiä, ja kun hyppään sata kertaa päivässä autosta, niksautan muuten nilkkani. On tämäkin vähän ison tuntuinen, mutta en tunne itseäni onnettomaksi ajajaksi.</p><p><h5>Pieni maavara</h5></p><p>Julkunen huomaa, että auton keula viistää kovin alhaalla. Maavaraa on vain runsaat 12 senttiä, joten aurauspenkat voivat pöllähdellä ja mökkiteiden kivet kopsahdella.</p><p>Koeajoauton konehuoneessa kehrää pienemmäksi uusittu viisisylinterinen turbodiesel, joka näyttää nousevan V60:n suosituimmaksi voimanlähteeksi.</p><p>- Todella hiljainen auto. Kitkarenkaathan tässä on, mutta silti, ei tämä kumise yhtään, Korolainen kiittelee.</p><p>Volvon kriittisin kohta on hintalapussa, kuten yleensä niin sanotuilla premium-merkeillä.</p><p>- Hinta karsii paljon kuluttajia pois, Korolainen laskee.</p><p>Eritoten kokeiltavana ollut korkein varustetaso runsailla lisävarusteilla ryyditettynä nostaa hinnan korkealle. Kieltämättä monipuolinen turvavarustelu, jolla moni kolari voi välttyä tai lieventyä, houkuttaa.</p><p>Korolainen innostui varsinkin kuollutta kulmaa tarkkailevasta BLIS-järjestelmästä. Merkkivalo etupilarissa varoittaa, jos takakulmasta lähestyy auto. Uusi tekniikka ei ole pelkkää huuhaata. </p>
