Vähän ennen sotia vaihtoivat Salahmin kartanoon ayrshire-rotuisen karjan. Muualla en tiennyt silloin vielä Vieremällä olleen ayrshireja. Sanoivat silloin, että rotumuutokseen on ollut syynä se, että ayrshire on raakamaitoinen, joten oli taloudellisempi pitää sellaisia lehmiä, sillä kartanosta maidon ostajia oli paljon.
Vuonna 1949 oli koko karja Peltosalmen Karjanhoitokoulussa vielä itäsuomalaisia. Koulun naapurissa oli jo koko karja ayrshirea. Nerkoolla apteekkari Hirvensalolla oli ayrshire-karja. Kun kysyin syytä siihen, niin tilanhoitaja sanoi: Näillä saadaan yksikköä kohti enemmän tuotosta .
Kun 1949 suunnittelivat Iisalmeen maanviljelysnäyttelyä, niin tuli päätös, että sinne ei oteta lehmäosastoa, koska lehmissä pelättiin vielä olevan tuberkuloosia ja luomistautia. Jotkut epäilivät, että se oli tekosyy. Kun esimerkiksi Peltosalmen Karjanhoitokoululla oli vain itäsuomalaisia, niin he olisivat jääneet tuotoksissa toiseksi.
Kun tulin 1955 Karttulaan, niin täällä oli vielä paljon itäsuomalaista karjaa. Jonkun vuoden päästä mekin ostettiin ayrshire, jota sitten poiitettiin muutaman kerran ja risteytettiin itäsuomalaisiin. Tuotokset kyllä nousivat jonkun verran. Sitten tulivat riisiläiset . Niillä sitten ruvettiin siementämään itäsuomalaisia, kun teurastamo maksoi sonnivasikoista enempi, kun ne oli siemennetty riisiläisillä . Riisiläiset olivat lihakkaampia ja rauhallisempia kuin ayrshiret ja itäsuomalaiset.
Jos nykyisin olisi sellaiset metsälaitumet kuin vuosisadan alkupuoliskolla, niin ei muilla roduilla tulisi paljon maitoa. Hyvä kun pysyisivät elossa.
Kun ennen vanhaan olivat metsälaitumet isoja ja niissä huonoja aitoja, niin sonnit olivat menneet toisiin karjoihin toisille kylille. Niitä oli sitten saanut etsiä. Tarina kertoo, että oli tehty tikusta asiaa . Kun oli haluttu käydä naapurikylässä niitten asioita tiedustelemassa, niin on oltu olevinaan sonnia etsimässä.
Lehmien nimiä olivat: Myntti, Kulta, Kukka, Heluna, Malli, Kaunikki, Minttu.
