Onpa hienoa, että joku on vielä kiinnostunut vanhoista ruokaperinteistä ja kokeilee niitä.
Nuoremman sisareni Raija Paldaniuksen (s. -41) kanssa yritimme muistella mamman valmistamia ruokia, joita kyytöistä sai.
Muutama tuli mieleen:
- Ruahtomaido/rahkamaito. Se mallasi savolaista kokkelipiimää, mutta keitettiin hyvin hitaasti hellalla. Siitä tuli kovempaa. Rahka ja hera erottuivat selvästi. Sitä syötiin kylmänä kermamaidon kera. Se olikin herkullista.
- Hauvottu maido/uunimaito. Maito haudutettiin uunissa tzugunpadasess . Pata oli pohjasta kapea, keskeltä leveä ja suupuoli pieni. Kun maito oli ollut riittävästi uunissa, pintaan muodostui ns. kettu, joka oli erikoisen herkullista. Jokainen sitä halusi ja se jaettiin kristillisesti perheenjäsenten kesken. Maito muuttui uunissa ruskehtavaksi ja käytettiin muun muassa iltateehen sekoitettuna tai kuumaan veteen sokerin höystämänä.
Selvää on, että maito oli rasvaista.
Jo unohtunut jälkiruoka oli usein kaurakiisseli. Herkullinen ruoka, jonka kyytipoikana oli sokeri ja kylmä maito.
Voidaan sanoa, että maito oli elämän eliksiiri. Keskeinen perusravinto käytettynä erilaisin menetelmin. Tämän taidon sota-ajan ihmiset olivat hyvin oppineet.
- Aina kun meillä teurastettiin sonneja, lehmiä tai vasikoita, Mamma luadi studenii/aladobia. Keput kärvennettiin ensin saunan uunissa. Keitettiin ja lihat otettiin tarkasti talteen tätä lapsuutemme herkkujuhlaruokaa varten.
