Huopa on pehmeä ja lämpöinen luonnonmateriaali, jonka suosio askartelumateriaalina kasvaa. Materiaali taipuu niin matoiksi, vilteiksi, koriste-esineiksi kuin vaatteiksikin.
- Minä hurahdin huovutukseen kuutisen vuotta sitten ja se oli sitten menoa. Suvussani sekä äitini että isoäitini ovat olleet käsityöihmisiä. Sama vika on minulla, televisiota katsellessakin täytyy olla kudin kädessä, naurahtaa lastenhoitaja Kristiina Halonen.
Hänen kotonaan Kuopion Niiralassa huopatöitä on monessa muodossa. Torkkupeittoa ja huiveja somistavat huovasta tehdyt, taidokkaat köynnöskuviot. Pienimpiä töitä ovat jääkaapin ovea koristavat magneetit.
Hikistä rullahuovutusta
Osan töistä on tehnyt perheen kuopus Heta, joka on myös innostunut käsillä tekemisestä. Huopatyöt sopivatkin hyvin myös lapsille. Kristiina Halonen on työssään päiväkodissa huovuttanut lasten kanssa monenlaista mukavaa.
- Parasta huovutuksessa on uusien mallien suunnittelu ja sommittelu. Värien ja muotojen yhdistämiseen ei kyllästy, sanoo Kristiina Halonen.
Itse huovuttaminen voi olla hikistäkin. Esimerkiksi rullahuovutus kuplamuovin avulla vaatii kosteutta ja kovaa hinkkausta, jotta villakuidut tarttuvat toisiinsa kunnolla. Kuplamuovin nystyt hierovat villan pintaa ja samalla nopeuttavat huopumista. Lopuksi työ huuhdotaan ja venytetään haluttuun muotoon sekä mittaan. Kuivauksen jälkeen pinta vielä viimeistellään silittämällä.
- Jos ei pidä villan hajusta, kannattaa käyttää märkähuovutustekniikkaa, sillä saippua vie villan hajun, vinkkaa Kristiina Halonen.
Neulahuovutettuun työhön haju sen sijaan jää. Myös villalaaduissa on eroja: pitkäkuituinen merinovilla ei haise, suomenlampaan villa taas haisee.
Huovutuksen perinteet ulottuvat kauas: vanhimmat säilyneet työt ovat Aasiasta yli 2000 vuoden takaa. Meille huovutuksen arvellaan tulleen Venäjältä, kun Itä-Suomessa kiersi talosta taloon tossuntekijöitä, jotka valmistivat huovikkaat talon omista villoista.
