- Minuakin piirtäminen kiinnostaa, myös neulominen ja muut käsityöt.
Seinähyllyn keramiikkaesineistä iso osa on siskoksista kolmannen, Siirin, (12) tekemiä.
Huovuttamisesta betonilaattoihin
Tyttöjen äiti Marja-Liisa Leskinen sanoo kädentaitojen kiinnostaneen sisaruksia pienestä pitäen.
Itse Leskinen kertoo kokeilleensa huovuttamista, pajupunontaa, metallilankatöitä, ryijyn tekoa.
Betonikurssilla syntyi pihalaattoja ja ruukkuja, paperimassasta kehkeytyi pienesineitä ja käsintehtyä paperia. Kankaanpainannasta tuli rakas laji.
- En ollut koulussa erityisen innostunut käsitöistä - itse asiassa minulle jäi kuva, että en osaa. Äiti ompeli paljon, ja sukulaiset tietysti päivittelivät, että onpa kumma kun tyttö ei.
- Kai tuli kynnys, että olisi pitänyt yltää niin hyvään jälkeen.
Lasten myötä innostus kasvoi
Tyttöjen synnyttyä käsityökipinä kuitenkin syttyi.
- Ompelu ensimmäisenä. Tein tytöille vaatteita. Sitten innostuin neulomiseen.
- Erikoisemmat tekniikat innostivat, kun vein tyttöjä kansalaisopiston kursseille. Se paikka inspiroi.
- Vuonna 2003 menin itsekin kurssille, huovuttamaan.
Nyt monien tekniikoiden kokeilemisen jälkeen Marja-Liisa Leskinen miettii, että juureen asti olisi mukava päästä.
- Haluaisin vielä kutoa kangasta, sitä en ole koskaan tehnyt. Voisin käyttää vaikka kasveja, korsia. Että en vain tekisi liinaa mallin mukaan, vaan soveltaisin, oman pään mukaan.
Yhdessä tekeminen on antoisaa
Kuopion kansalaisopiston opintoryhmiä Marja-Liisa Leskinen kehuu. Porukassa tekeminen on mukavaa.
- Olin ollut kotiäitinä tosi pitkään kun menin kursseille. Sain aikuisten ihmisten seuraa.
- Jo lyhyellä kurssilla oppilaista tuli porukka huolimatta siitä, että olimme eri-ikäisiä, eri ammateissa ja eri elämäntilanteissa.
Leskinen harmitteleekin, että kankaanpainannan kurssi tänä syksynä peruttiin.
- Meitä ilmoittautui vain kolme. Eikö Kuopion kokoisesta kaupungista löydy enempää kiinnostuneita?
Lapsen kanssa yhteistä aikaa
Lasten käsityökoulun alla järjestetyille vanhempi-lapsi -kursseille Leskinen antaa myös kiitosta.
