- Kunpa jokainen uskaltautuisi askarteluun, huokaisee Kuopion Riistavedellä asuva Tauno Poutiainen, tuhansia puuesineitä askaroinut kädentaitaja.
- Puutyöt ovat mukavaa ajanvietettä - kello unohtuu. Omaa osaamista tai sen puutetta on turha aprikoida, hän rohkaisee.
- Aina maailmassa riittää ihmisiä, jotka tekevät jonkin asian paremmin kuin minä. Entä sitten? On oltava iloinen siitä, mitä osaa. Tekemällä oppii.
Kysymys siitä, miten nuoret kädentaitoihin innostetaan, saa konkarin silti mietteliääksi.
- Siinäpä se!
Poutiainen kertoo nähneensä, miten jo ala-asteille on hankittu hienoja koneita puutöitä varten. Tyvestä puuhun -periaatetta noudattamalla parempi aloitusinstrumentti olisi puukko.
- Vanha työkalu, jolla tehtiin hyvin hienoja esineitä. Puukosta olisi lähdettävä.
Paju ja pihlaja ovat kauniita
Terän hallinnasta alkoi Poutiaisenkin sarka puutöiden parissa. Tuusniemen Kosulassa syntynyt nuorukainen seurasi, miten sedät nikkaroivat rekiä ja pienempiä tarve-esineitä.
Armeijassa edessä olivat työt puusepän verstaalla. Sittemmin harrastus jatkui kansanopistossa.
Ammattia siitä ei tullut.
- Jostain syystä se jäi. Vaikea sanoa, mikä ihmistä kuljettaa. Kai se oli Taunon tie.
Valmistamiensa esineiden tarkkaa lukua Poutiainen ei ole laskenut, mutta paljon niitä on.
Sorvista on tullut mieluisa työstökone.
- Kerran oli pahka, reilun kuution kokoinen. Ei sitä kaksi miestä liikuttanut. Osa jätettiin metsään ja tuotiin pois vasta myöhemmin. Se oli jo ottanut aika hyvin väriä.
Käsissä pyörii pahkasta sorvattu vati, josta huomaa punaisen ja vihreän vivahduksia.
- Värin saa puuhun monella tavalla. Tämän jätin kosteaan kellariin, jossa se alkoi ottaa hometta.
- Toiset laittavat kappaleen kompostiin. Värejä tulee ties mitä. Ajatus kompostista vain ei minusta ole kiva käyttöesineessä.
Poutiainen sanoo tykästyneensä pajuun, sen eläviin pintoihin. Kotona on pajusta tehtyjä kalusteita monia.
Pihlajakin on kaunis puu.
- Se kestää aika ohueksi sorvata.
Turhan iso veitsitilaus
Käsistään taitavan miehen maine on kiirinyt vuosien varrella kauas, kotimaan ulkopuolellekin.
Jokunen vuosi sitten olisi katajaisilla voiveitsillä ollut erityisen kova menekki.
- Kaksi miestä tuli. Sanoivat, että ottaisivat alkuun tuhat veistä, myöhemmin 10 000 lisää.
- Totesin, että nyt on teidän parempi lampsia toiseen taloon. Tarvittaisiin hirmuinen läjä katajaa, ja - niin kuin minä näitä teen - kestäisi työ ikuisuuden.
Poutiainen hymyilee, että enemmän onkin esineitä mennyt tuttaville kuin myyntiin.
- Viime joulun alla sorvasin männystä 36 vatia. Kaksi myin, loput menivät lahjaksi.
Haapapuisen kylpyjakkaran Poutiainen suunnitteli ikäihmisiä varten.
Suihkukaapissa seisaallaan kun on varpaiden pesu vaikeaa.
Toisaalta lastenjakkaroitakin on lahjoiksi lähtenyt.
- Ketkä saavat lapsia tällä kylällä, saavat minulta jakkaran. Aika ajoin olen muistutellut, että jakkaroita on vielä.
