Pese esineen pinta puhtaaksi naarmuttamatta. Vaha, rasva ja teipin jäljet lähtevät bensiiniin kostutetulla vanulla.
Käytä hopeanpuhdistusliinaa tai -tahnaa, tai tinalle tai kuparille tarkoitettua puhdistusainetta, mutta ei nestemäistä eikä jauhemaista. Jauhetta jää helposti uurteisiin ja koristekuvioihin, jonne se kivettyy kuin betoni. Tinalle lempeintä on kiillotusvanu. Noudata käyttöohjetta.
Tinaesineen voi myös pestä vedellä, jossa on 2 ruokalusikallista viinihappoa ja 2 ruokalusikallista astianpesuainetta vesilitraa kohti. Huuhdo ja kuivaa. Pinttyneisyys lähtee. Kiiltoa saa hankaamalla villakankaalla.
Kupariin tepsii perinnekonstikin: kasta sitruunanpuolikas suolaan ja hankaa sillä pinta kirkkaaksi.
Mieti, kannattaako kiillottaa. Tina- ja kupariesineet ovat kauniita himmeähohtoisinakin, kunhan ovat puhtaita.
Jos tinarutto on ehtinyt tehdä pintaan tummia pilkkuja, niitä voi yrittää hioa varovasti hienolla teräsvillalla. Muuta tinaruton vaurioille ei juuri voi tehdä.
Tinarutto on todellinen, jos tinaesine on kauan liian kylmässä, vaikkapa talven kesämökissä. Rutto voi puraista, kun lämpötila putoaa alle 13 asteen. Se alkaa tummina pilkkuina, jotka syöpyvät rei'iksi, ja lopulta esine murenee jauhoksi.
Tinaesineet pitää säilyttää lämpimässä ja kuivassa - varsinkin harvinainen ja siksi antiikkimarkkinoilla erittäin kallis vanha kaunis tina, jonka tunnistaa leimoista.
