Tyyli on vapaa, mutta perinnetietoinen asettelee oksat niin, että lehden karhea alapuoli tulee aina päälle päin.
Välillä vastaa käännetään hieman. Tavoitteena on koota lehväsosaltaan kauniin soikea, viuhkamainen kimppu.
Valmistuu vartissa
Kädensijaa varten vitsasten tyviosat riivitään lehdistä puhtaiksi noin 15 sentin matkalta.
Vastaksi kimppu sidotaan perinteisesti koivunvarvusta valmistettavalla pannalla. Myös pajua ja pihlajaa tiedetään käytetyn. Toimivan kylpyvälineen saa aikaan narullakin.
Perinteiseen pantaan tarvitaan puolimetrinen norja varpu. Se kuoritaan, tarvittaessa halkaistaan. Vitsaksen tyvipää pannaan jalan alle, ja vitsas kierretään kuin naruksi.
Tyvipää teroitetaan ja työnnetään läpi vastan kädensijan. Vitsas kierretään kaksi kertaa kädensijan ympäri ja pujotellaan kierrosten alle niin, että se kestää paikallaan.
Haluttaessa tehdään toinen panta lähemmäs kädensijan päätä.
Loppuvitsaksesta muotoillaan ripustuslenkki, tai se leikataan puukolla pois. Samalla vuollaan vastan tyven oksat tasamittaan.
Rauduskoivusta
Paras vastantekoaika on juhannuksesta elokuun alkuun. Keskikesän koivuissa lehti pysyy parhaiten kiinni, on kestävä, mutta miellyttävän pehmeä.
Vanhan kansan mukaan jopa kuun vaiheella olisi merkitystä - uuden kuun aikana sidotuissa vastoissa lehti kestäisi parhaiten.
Laurin päivää 10.8. vanha kansa piti rajapyykkinä. Tämän jälkeen koivut alkavat valmistautua syksyyn, ja lehti irtoaa oksasta turhan herkästi.
Parhaat vastatarpeet saa keskikokoisista, urvuttomista rauduskoivuista. Näitä löytää kuivilta kangasmailta.
Rauduskoivun lehdet ovat kestävämpiä kuin hieskoivun. Puun tunnistaa kolmiomaisista lehdistä, hieskoivulla ne ovat pyöreähköt.
Hyvän tuoksun vuoksi vastaan voi laittaa oksan tai pari hieskoivustakin. Myös sidontavitsas kannattaa siitä tehdä, sillä hieskoivun puuaines on raudusta sitkeämpää.
Nimi vaihtelee
Koivuoksaisen kylpyvälineen nimitys vaihtelee murrealueittain. Länsi-Suomessa puhutaan vihdasta, itäisissä osissa maata vastasta.
Savossa nimitys on yksiselitteisesti vasta.
Vihta näet on se ohkaisempi, kipeää tekevä risu, jolla meitä kurittomia saatettiin lapsena kurin ja nuhteen tielle.
