Tarvitaan vain iso ruukku, multaa, eläviä pajuja ja hivenen sorminäppäryyttä.
Ruukku saa olla reilunkokoinen, sillä paju kasvattaa paljon juurta. Suoraseinäinen ruukku on kapenevaa parempi, koska alaspäin kapenevassa ruukussa juurilla ei olisi niin hyvin tilaa.
Täytä astia mullalla ja korista pinta hiekalla. Ota viljeltyä pajua, vaikkapa vihreäversoista härmäpajua. Työnnä tyvet ympyrän muotoon lähes ruukun pohjaan saakka, vähintään 20 sentin syvyyteen.
Kuvien mallissa pajut lähtevät kahdeksasta kohtaa, kaksi kustakin kohdasta. Ympyrän ulkolaidalla olevat pajut on asetettu vinosti oikealle ja ympyrän sisälaidalla olevat vinosti vasemmalle. Työtä helpottaaksesi voit kiinnittää versot toisiinsa nippusitein.
Pysyvän sidoksen voi tehdä kuivatusta, liotetusta pajusta, jolla punotaan pitkät vesat ylhäältä yhteen.
Työ on tehtävä varoen. Pajuja ei saa taittaa, muuten taitoksen yläpuolinen osa kuolee.
Lopuksi leikataan versojen kärjet poikki. Siten ne lähtevät haarautumaan ja kasvattavat tuuhean latvuksen.
Tuuhea latvus leikaten
Ruukkupajua hoidetaan jatkossakin leikkaamalla. Alaosan on tarkoitus pysyä paljaana, joten siitä napsitaan kasvuun pyrkivät verson alut. Latvusta lyhennetään niin, että uutta kasvua jätetään noin kymmenen senttiä.
Ruukkua on kasteltava paljon, varsinkin heti alussa. Kesän aikana pajut vaativat myös lannoitusta. Lisäksi tähän aikaan on huolehdittava, ettei ruukku jää pakkasen armoille.
Kasvavasta ruukkupajusta on iloa koko kesäksi ja sen voi yrittää myös talvettaa esimerkiksi kellarissa, jossa on muutaman asteen lämpö ja kostea ilma.
Teko-ohjeet ja kuvan pajutyö: Hillevi Niiranen, Syvälahden Pajutila, Vesanto
Muut lähteet: Ruukkupajut - elävän pajun punonta -kirja, Sine Jakobsen, 2008, WSOY
