Goassa nautitaan auringosta, merestä ja rehevästä luonnosta
<p> <preform><p> Pirkko-Liisa Summa Arabianmeren kohina voimistuu korvissani sitä mukaa, kun astelen palmujen reunustamaa kujaa rantaa kohti. Vielä muutama askel, ja edessä avautuu rannaton ulappa. Mahtavat tyrskyt vyöryvät kohti maata taittuakseen hienoon hiekkarantaan. Intian länsirannikolla sijaitseva Goa on maan muodikkain lomakeskus. Varakkaiden intialaisten lisäksi sinne saapuu turisteja eri puolilta maailmaa. Eniten heitä tulee Britanniasta. Myös mm. saksalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset ja norjalaiset nauttivat Goan auringosta erityisesti silloin, kun lämpötila heidän kotimaissaan painuu nollan tienoille tai pakkasen puolelle. Joulukuun alussa mittarin lukemat keikkuivat keskipäivällä 30 ja 35 asteen välillä. Hiekkarannat Goassa jatkuvat silmänkantamattomiin, kilometristä toiseen. Rannat ovat valtion omistuksessa, mutta niitä täplittävät bambukattoiset pienet ravintolat sekä liikkeet, jotka vuokraavat erilaisia vesimenopelejä ja järjestävät retkiä. Goassa käy toki kaikenikäisiä turisteja, mutta erityisen otolliselta se näyttää nuorison lomapaikkana. Nuoret harrastavat vesihiihtoa, keikkuvat maan ja taivaan välillä pikaveneiden vetämissä ölaskuvarjoissaö, lainelautailevat ja kiitävät aaltojen mukana purjelaudoilla. Rannoilla järjestetään beach partyja, joista suosituimpia ovat auringonnousuun jatkuvat tanssit täyden kuun aikaan. </p><p> </p><h5>Pyhät eläimet rannalla turisteja ihmettelemässä</h5></p><p> Lehmät ovat Intiassa pyhiä eläimiä ja härkiä puolestaan kunnioitetaan siksi, että Shiva-jumala käytti niitä kulkuneuvonaan. Pyhillä eläimillä onkin oikeus liikkua missä ne lystäävät. Goassa tosin on äskettäin annettu laki, jonka mukaan eläimet on pidettävä kytkettyinä. Osa omistajista tekeekin näin. Vapaana liikuskelevia lehmiä ja sonneja näkee kuitenkin runsaasti. Goan hiekkarannoilla näin pyhiä eläimiä lomani aikana löntystelemässä vain pariin otteeseen. Sekä eläimet että lomailijat tuijottivat toisiaan yhtä vilpittömän hämmästyneinä! </p><p> </p><h5>Auringonpalvojien syytä varoa tyrskyjä ja merivirtoja</h5></p><p> öEi lämmin luita rikoö, on vanha suomalainen sanonta. Näin asianlaita toki on, mutta vaaleaihoisten pohjoismaalaisten kannattaa ainakin aluksi suhtautua auringonpalvontaan maltillisesti. Suurikertoimista aurinkorasvaa ihoon ja aina välillä varjon alle! Uimaan meno mereen ei myöskään ole yhtä yksinkertaista kuin esimerkiksi Suomenlahden rannalla. Tyrskyjä on pidettävä tiukasti silmällä ja yritettävä pujahtaa niiden välissä rauhallisemmille vesille. Itse kellahdin kahdesti tyrskyn kaatamana rantahiekalle ennenkuin pääsin uimaan.</p><p> Muuan matkatoverini sai tyrskyistä revähdyksen eikä vähään aikaan päässyt edes kunnolla kävelemään. Moni sai myös mustelmia. Silmä- ja aurinkolasit on ehdottomasti syytä jättää aurinkotuolille, sillä tyrskyt nappaavat ne hetkessä mennessään. Oppaiden mukaan laseja katoaa aaltoihin niin tuhka tiheään, että vakuutusyhtiöt alkavat jo suhtautua korvauksiin nihkeästi. Siellä ne keikkuvat Arabianmeressä erään keravalaisenkin matkailijan silmälasit! Rannikolla on paikoitellen myös voimakkaita merivirtoja. Turvallisinta onkin mennä mereen paikoissa, joissa on paljon muitakin uimareita. </p><p> </p><h5>Lootukset kertovat myös kellonajan</h5></p><p> Goassa kasvaa mm. bambuja, palmuja, pähkinäpuita, seebramäntyjä sekä monia pyhiä puita esimerkiksi banyan-puita. Viime mainittuja kutsutaan myös käveleviksi puiksi, sillä ne "siirtyvät" ilmajuuriensa avulla eteenpäin. Tiedetään vanhastaan, että siellä, missä on banyan-puita, on myös vettä. Niiden ympärille onkin syntynyt kosolti kyliä ja muuta asutusta. Vedessä kasvavia pyhiä lootuksia sanotaan myös köyhän miehen kelloiksi. Punaiset lootukset sulkeutuvat kello 13, jolloin alkaa lounasaika. Työt voi lopettaa valkoisten lootusten kukkien mennessä kiinni kello on tuolloin 17. Hedelmiä Goassa kasvaa runsaasti: mm. banaaneja, ananaksia, vesimeloneja, papaijoita ja appelsiineja. Kasvatettavien mausteiden kirjo on moninainen. Pippuria kutsutaan Intian kullaksi. Sen tuotannosta käytetään itse 70 prosenttia ja loppu menee vientiin. Goassa tuotetaan myös mm. vaniljaa, kardemummaa, kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja chiliä. </p><p> </p><h5>Kuka suojelisi tiikeriä metsänvartijoilta?</h5></p><p> Goassa on kolme luonnonsuojelualuetta, joissa pyritään säilyttämään viidakkoa ja sen eläimistöä. Intian kansalliseläin tiikeri on uhanalainen, ja koko laajassa valtakunnassa niitä on enää muutamia tuhansia. Tiikerit eivät ole turvassa edes niiden suojelualueilla. Sama koskee elefantteja. Tiikereitä havitellaan niiden taljojen ja norsuja syöksyhampaiden takia. Kehnosti palkattuja metsänvartijoita on kertoman mukaan aika helppo lahjoa rahalla. Lomailija ei törmää tiikeriin sen paremmin kuin pantteriin tai biisoniin. Norsun saattaa satunnaisesti nähdä esimerkiksi temppelialueella. Tienvarsipuissa keikkuu pikkaraisia apinoita, jotka toisinaan ovat varsinaisena riesana banaaniviljelmillä. Veneestä näin merellä myös muutamia delfiinejä ja jokisuistossa yhden krokotiilin. Alueen linnustoon kuuluvat mm. kirkasväriset kuningaskalastajat sekä haikarat ja haukat. </p><p> </p><h5>Hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä</h5></p><p> Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen on matkoilla aina hauskaa. Niin myös Goassa. Merellisen sijainnin ansiosta tarjolla on paljon kalaa ja muita mereneläviä. Intialainen ja goalainen keittiö poikkeavat toisistaan jonkin verran. Viimemainitussa on yhä edelleen muistumia portugalilaiselta siirtomaa-ajalta, joka päättyi vasta vuonna 1961. Goassa on myös mm. tiibettiläisiä ja italialaisia ravintoloita. Hampurilaista haluavakaan ei jää ilman. Salaatteja kannattaa välttää, eikä vesijohtovettä pidä missään nimessä juoda. Pullotettua mineraalivettä on hyvä pitää aina saatavilla. Ihmisinä goalaiset ovat mutkattomia ja ystävällisiä. Hymyyn vastataan taatusti hymyllä ja muukalaista tervehditään iloisesti. PIRKKO-LIISA SUMMA </p></preform> </p>
