Mooseksen jäljet vievät nykyisin karuun auringon-polttamaan autiomaahan
Israel: Hiekkaa, kiveä ja pyhiä paikkoja
Pekka Reinikka
Mooseksen johtaessa israelilaisia Luvattuun maahan noin 3 300 vuotta sitten hän joutui koukkaamaan kauas etelään Siinaille, Punaisenmeren ja Välimeren välisen kannaksen ja Kaislameren kautta.
Kaislameri on laajahko matala järvi, jonka läpi nykyisin kulkee Suezin kanava. Voimakas itätuuli on työntänyt sen vedet altaan länsilaidalle ja paljastanut itäosat pohjia myöten.
Luultavasti israelilaiset saapuivat järvelle pakoveden aikaan. Kun takaa-ajavat faaraon joukot marssivat perässä, niin vedet palasivat hyökyaaltona niin sanotun kylpyammeilmiön seurauksena. Tällöin tämä minitsunami pyyhkäisi muassaan joukot sotavaunuineen.
Raamattu nimeää myös lukuisia muita paikkoja, joiden kautta israelilaiset vaelsivat. Nimet eivät ymmärrettävästi ole säilyneet vieraskielisessä ympäristössä meidän päiviimme. Siinä mielessä kulkureitti on "täyttä hepreaa".
Yksi paikka on kuitenkin pitänyt nimensä muuttumattomana: Maran lähde. Sinne israelilaiset ehtivät kolmantena päivänä Kaislameren jälkeen, ja Mooses muutti sen karvaan veden juomakelpoiseksi.
Lähteen vesi jää roskien alle
Nykyisinkin Maran lähteessä on vettä, mutta sitä on vaikea nähdä törkypaljouden alta. Roskaa ja muovijätettä on joka puolella.
Paikallinen väestö on tottunut heittämään hedelmien kuoret ja vastaavat vuohien syötäviksi. Saman he tekevät muovisille nykykuorillekin, vaikkeivät ne kelpaa vuohille eivätkä maadu.
Vuosituhansien kuluttua arkeologien tutkiessa meidän aikamme kerrostumia, niin he ehkä päättelevät meidän palvoneen jumaluutta nimeltä Nestle. Eivätkä he kovin väärään osukaan.
Marasta Mooses johti kansansa ilmeisesti Punaisen meren rantaa etelään ja sieltä sisämaahan. Nykyisin koko Siinai on auringonpolttamaa autiomaata. Mooseksen aikoihin ilmaston on täytynyt olla kosteampaa, koska elikoille löytyi vihreää laiduntamiseen asti.
Laakso eli wadi, jota israelilaiset seurasivat, oli ehkä Feiran. Raamattu tuntee puolestaan paikan nimeltä Eelim, jossa oli vesilähde ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Se oli ehkä nykyinen Oasis Feiran. Siellä on piskuinen, enää vain viiden nunnan ortodoksiluostari - kuin vehreä paratiisi kaiken karuuden keskellä.
Pyhän Katariinan arkku löytyi
Muutama peninkulma Feiran keitaalta itään kohoaa 2 285 metrin korkeuteen Gebel Mos, Mooseksen vuori, missä Herra antoi Moosekselle laintaulut.
Vuoren juurella enkeli ilmestyi Moosekselle palavana pensaana. Paikalle perustettiin 540-luvulla luostari. Sen nimikkopyhimys on vuonna 405 marttyyrina kuollut pyhä Katariina. Nyt siellä on kolmisenkymmentä munkkia, jotka yhdessä Feiran nunnien kanssa muodostavat maailman pienimmän itsenäisen ortodoksisen kirkkokunnan.
Luostarin kirjastossa säilytetään mittaamattoman arvokkaita alkukristillisiä tekstejä. Ne olivat joutua 1800-luvun lopulla sytykkeiksi, mutta saksalainen uskontotutkija Düsseldorf pelasti ne.
Joskus 900-luvulla munkit sattuivat löytämään läheisen Siinain korkeimman vuoren, Gebel Catharinan, 2633 metriin kohoavalta huipulta marmoriarkun, jossa oli pyhän Katariinan jäänteet. Arkku on nyt luostarin tärkein aarre ja pieni tummunut luupala palvottu relikti.
