Pitkät, hoikat miehet näyttävät suorastaan lentävän. Masai-heimon soturit tanssivat villisti ja mittaavat samalla paremmuuttaan, kuka pääsee korkeimmalle.
Heimon näkeminen ja jututtaminen Ngorongorossa Tansaniassa lokakuussa tekivät syvän vaikutuksen maaninkalaiseen kuvataiteilijaan Sirpa Miettiseen.
- Olen ollut kiinnostunut masai-kulttuurista pitkään. He asuvat tosi ankeasti savesta ja lehmänlannasta tehdyissä majoissa. He ovat nomadeja eli liikkuvat paikasta toiseen. Minäkin harrastan juoksemista, ja soturit ovat hirveän hyviä juoksijoita, Miettinen ihastelee.
Heimon elämään tutustuminen oli Miettisen mielestä yksi kohokohdista kahden kuukauden Tansanian-matkan aikana.
Ennen kahden viikon lomailua hän vietti kuusi viikkoa Livingstone-vuoristossa sijaitsevassa pienessä Itete-nimisessä kylässä, jossa hänen miehensä, ortopedi Matti Lapinsuo oli kutsuttuna työkeikalla paikallisessa sairaalassa.
Mukana Itetessä oli Miettisen 13-vuotias tytär Ada Lindberg. Lomamatkalle safarille ja Sansibar-saarelle liittyi myös vanhempi tytär Valpuri Lindberg, joka kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi Tammerkosken kuvataidelukiosta Tampereelta.
Rahan arvoinen esitys
Masai-heimon tapaaminen järjestyi viisipäiväisellä safarilla, joka kiersi Arushasta Serengetin, Tarangiren ja Manyara-järven kansallispuistoihin sekä Ngorongoron luonnonsuojelualueelle.
Miettinen oli nähnyt muutamia masaita jo kaupungissa, mutta siellä heitä ei saanut kuvata. Masai-kylään pääsystä piti maksaa 200 Yhdysvaltain dollaria, mutta se oli Miettisen mielestä pieni hinta, vaikka summa onkin sikäläisittäin suuri.
- Me olimme siellä monta tuntia. He tanssivat meille ja sain kysyä mitä tahansa henkilökohtaisesti. Siellä ei ollut ketään muita vieraita kuin me. Heidän upeat tanssi- ja lauluesityksensä olivat vähintään oopperalipun arvoisia.
Miettinen kertoo kysyneensä, mikä on moniavioisen heimon pituuden salaisuus.
- He kertoivat syövänsä vain lehmänlihaa ja -verta, ja niitä sekoitetaan lehmänmaitoon.
Miettinen sai paitsi hienoja valokuvia myös runsaasti videokuvaa masai-kylästä ja villieläimistä.
Köyhyys näkyy ja tuntuu
Suureksi harmiksi videokamera tuli pantua ohjeiden vastaisesti ruumaan menevien matkatavaroiden joukkoon. Nairobin lentoasemalla Keniassa joku korjasi sen parempaan talteen.
- Ei kamerasta mitään väliä, mutta ne kuvaukset! Miettinen murehtii.
Itä-Afrikassa sijaitseva Tansania on maailman köyhimpiä maita. Miettisen mukaan se ei näy turistikohteissa Sansibarilla ja safareilla, mutta "oikea elämä" näyttäytyy maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa.
Tiestöä ei ole maaseudulla monin paikoin lainkaan, hygieniataso on heikko ja iso osa ihmisistä elää pienten kasvimaidensa antimilla. Suurissa kaupungeissa, kuten maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Mbeyassa, rikollisuus ja huumeet rehottavat.
Malaria, aids ja muut sairaudet tappavat, koska ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin.
- Sairaalaan tullaan vasta suurin piirtein kuoleman kielissä. Monesti se alkaa olla jo liian myöhäistä, Miettinen kertoo.
