Taksimatkaa hotellista on kulunut puoli tuntia, ja kaupunki jatkuu yhtenä ihmis- ja automerenä. Korkeat, keskeneräiset talot reunustavat kolmessa kerroksessa kulkevia teitä.
Pienellä kujalla avautuu loputon näkymä savitiilistä kyhättyjä hökkeleitä. Lapset pelaavat jalkapalloa - pallo on kasattu peltipurkeista - ja peli nostattaa sankan pölypilven. Olemme perillä Kuolleiden kaupungissa.
Kuolleiden kaupunki on hautausmaa, jossa asuu Kairon 200 000-300 000 vähäosaista, ehkä jopa puoli miljoonaa. He huolehtivat haudoista tai ovat vallanneet hylätyn haudan kodikseen.
Haudat on reunustettu savitiiliaidalla. Osaan on kyhätty muovista tai ruo'oista katto. Nämä ovat katulampun alla läksyjään tekevien lasten koteja. Vainajat lepäävät heidän jalkojensa alla.
Matka jatkuu, taakse jäävät kojut, pienet verstaat ja lasten nuhruiset kasvot, joiden katse seuraa meitä.
Maailman suurin kierrätyskeskus
Kuljettaja kietoo huivin tiukasti kasvojensa eteen ja kauhistelee. Nenään tunkeutuu imelä, mädäntynyt haju.
Musta savu leijuu ilmassa. Suunnattomia jätekuormia vetävät aasit huutavat liejuisilla kujilla. Olemme zabbaliinien valtakunnassa, eräässä maailman suurimmassa kierrätyskeskuksessa.
Lähtemättömästi verkkokalvoille piirtyy pienen, vihreämekkoisen tytön onnellinen ilme, kun hän nuolee kansainvälisen hampurilaisketjun käärepaperia.
Paperi on kulkeutunut kaatopaikalle yhdessä tuhansista päivittäisistä jätekuormista, joita Kairon halveksituin ihmisryhmä kerää kaupungista. Kaikki jätteet lajitellaan ja myydään uudelleen käytettäväksi.
Savitiilisten kerrostalojen välisiä pieniä kujia peittävät jätevuoret. Vuorien päällä naiset ja lapset avaavat jätesäkit ja ottavat kaiken kierrätykseen kelpaavan talteen. Siat ja vuohet etsivät oman osansa jätteestä.
Mokattam on suurin Kairon kaatopaikoista. Kaikkiaan Kairossa on arviolta hieman alle 100 000 zabbaliinia. Vajaat puolet heistä asuu Mokattamin kaatopaikalla.
Pienet teehuoneet ja kaupat jätevuorten keskellä kertovat, että kaatopaikka on asuttu kaupunki.
Mäki kaatopakalta Mokattamin kirkkoon on pitkä ja jyrkkä. Vuoren seinään on hakattu isoja raamatullisia kuvia. Liikenteen pauhu on poissa, kiire ja häly ovat vaihtuneet varpusten liverrykseen.
Tummaan kaapuun pukeutuneet miehet kastelevat bougainvillea-istutuksia, jotka ovat parhaassa kukassaan. Heidän taustastaan kertovat katkaistut kädet. Nyt uskoontulonsa jälkeen he elävät kirkossa puutarhureina, oppaina, lehtisten myyjinä.
Opas ohjaa meidät yhteen kolmesta luolakirkosta. Kirkko on noin 200-paikkainen, punaisella sametilla sisustettu ja suurilla seinämaalauksilla koristeltu.
5000-paikkainen kirkko vuoren sisässä
Seuraava maanalainen luolakirkko saa meidät pysähtymään, sillä edessä avautuu vuoren sisään hakattu 5 000-paikkainen kirkko. Kolmas, suurin kirkoista kätkee hieman yli 20 000 istumapaikkaa.
Kirkko on ihmetekojen paikka. Täällä jalattomat ovat saaneet jalkansa takaisin, täällä rukouksien voimasta koomassa olevat ovat heränneet henkiin.
