Tullissa matkailijalta kysellään useaan otteeseen, ettei rinkassa vaan ole ruokaa tai kasveja, ja että vaelluskenkien pohjat on putsattu. Uusi-Seelanti on varovainen siitä, ettei maahan pääse vieraita kasveja tai eläimiä, jotka voisivat tuhota maan omalaatuisia luontoa.
Australian tavoin maasta löytyykin useita sellaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei voi tavata missään muualla maailmassa. Valitettavasti suuri osa Uuden-Seelannin alkuperäisistä eläimistä on kuollut sukupuuttoon sen jälkeen, kun eurooppalaisten mukana maahan rantautui esimerkiksi kaneja ja opossumeja.
Maassa on kuitenkin jo herätty suojelemaan alkuperäisluontoa, ja erilaisia luonnonsuojeluprojekteja on paljon ympäri maata.
Tunnetuin uusiseelantilaisista erikoisuuksista on suomalaisistakin ruokakaupoista löytyvä kiivihedelmä, joita on sekä vihreänä että keltaisena. Kiivi on kuitenkin myös lintu ja Uuden-Seelannin kansalliseläin. Tällä yöeläjällä ei ole siipiä, pyrstöä eikä höyheniä vaan pehmeä karva. Vielä kymmenen vuotta sitten kiivin saattoi nähdä luonnossa, mutta nyt niitä elää luonnonvaraisena enää 50 000.
Uuden-Seelannin luonto on muutenkin poikkeava. Siellä ei ole käärmeitä, mutta liskoja ja muita matelijoita sitäkin enemmän. Linnut ovat yleensä lentokyvyttömiä, koska niiden ei ole maanisäkkäiden puuttuessa tarvinnut pelätä saalistajia. Vaeltajalle hyvä uutinen on, että vertaimeviä hyttysiä ei ole siinä määrin kuin Suomessa.
Kasveista yksi kauneimmista on puusaniainen, joka on suomalaisen saniaisen jättiläisversio. Saniaisen lehti on myös Uuden-Seelannin tunnus.
