Australian eläinkunta poikkeaa paljon muiden mantereiden eläimistöstä, koska se on kehittynyt muusta maailmasta erillään. Australiassa on runsas pussieläinten lajisto, josta tunnetuimmat ovat koala ja kenguru.
Australian matkan kohokohtia onkin ehdottomasti tutustuminen näihin erikoisiin eläimiin. Niitä voi nähdä luonnossa, mutta varmimmin maan monissa eläintarhoissa.
Kengurut ovat pussieläimistä suurimpia ja niitä löytyy vain Australiasta. Ne ovat märehtiviä kasvissyöjiä, joiden suurinta herkkua ovat erilaiset lehtipuiden oksat, juuret ja heinä.
Kengurut hyppäävät pitkälle vahvoilla takajaloillaan. Menoa tasapainottaa paksu ja painava häntä. Yhden loikan pituus voi olla jopa kahdeksan metriä. Punakengurut saattavat loikkia jopa 40 kilometriä tunnissa.
Äitikenguru kantaa poikastaan vatsaihon muodostamassa pussissa. Ensimmäisen kerran poikanen uskaltautuu pussista ulkopuoliseen maailmaan noin puolen vuoden iässä.
Söpö koala ei ole karhu Australia tunnetaan myös koalistaan. Niitä on kahta eri lajia, eteläinen ja pohjoinen koala. Koalista puhutaan usein karhuina, vaikka ne eivät olekaan karhuja. Koalat ovat yleensä harmaita, tosin niiden rinnus on usein valkoinen. Otuksesta tekee suloisen sen litteä musta nenä, nappisilmät, isot pyöreät korvat ja pörröiset tassut.
Koala nimen ovat antaneet aboriginaalit, ja nimi tarkoittaa "ei juomaa". Koalat saavat suurimman osan tarvittavasta nestemäärästä eukalyptuksen lehdistä, jotka ovat niiden ruokaa.
Tosin koalakin voi juoda joskus vettä. Koalat haluavat ottaa rennosti, joten ne liikkuvat vain noin kaksi tuntia päivässä.
Dingo saattaa polveutua koirasta Australiassa on myös mahdollista nähdä maailman isoin matelija, eli suolaisen veden krokotiili. Krokotiileja on täällä kahta lajia, makean ja suolaisen veden krokotiili. Suolaisen veden krokotiilin keskipituus on neljä metriä, mutta jopa seitsemän metrin pituinen krokotiili on nähty. Makean veden krokotiili on selvästi pienempi.
Myös käytöseroja näiden matelijoiden väliltä löytyy: suolaisen veden krokotiili munii munat pesään, makean veden lajitoveri hiekkaan. Suolaisen veden krokotiili on myös pitkäikäinen, jopa 70-100-vuotiaita yksilöitä tavataan.
Dingoja on maassa paljon, mutta puhdasrotuisia tapaa vain harvoissa paikoissa. Monien mielestä dingo näyttää koiralta, koska sillä on pitkä kuono ja isot poskihampaat. Onkin mahdollista, että se polveutuu varhaisista kesykoirista.
Dingo kuuluu suden alalajiin ja sen käytös on susimaista. Omalla reviirillä viihtyvä nelijalkainen ulvoo ennemmin kuin haukkuu.
Dingot ovat lyhytkarvaisia ja niiden turkki vaihtelee punertavasta keltaisen ja ruskean eri sävyihin. Niitä on aika ajoin vainottu, koska ne saalistavat lampaita. Tästä syystä dingoille onkin perustettu suojelualueita.
