Cabo San Lucasin kalastusmahdollisuudet ovat oma lukunsa. Joka aamu kaupungin kauniista satamasta lähtee vesille noin 100 venekuntaa. Useimmat niistä pyytävät marliinia tai haita. Marliinimekkanakin perinteisesti tunnetun kaupungin satama on täynnä kalastusyrittäjiä, mikä kertoo kysynnästä.
Kysyntä on suoraan verrannollinen saaliskalojen määrään; Cabo San Lucasin satamaan ani harva kalastaja palaa ilman saalista. Tavanomainen saalis muutaman tunnin kalaretkellä on noin 50-kiloinen marliini, muutama tonnikala ja joitakin muita kaloja.
Monet innokkaat kalastajat varaavat myös useamman päivän retkiä. Retkeen sisältyy mahdollisuus saada pienemmät saaliskalat mukaan fileoituna, ja ne voi myöhemmin viedä mihin tahansa sataman ravintolaan kokattavaksi.
Maussa vaalealihaiset Tyynenmeren kalat lyövät laudalta Tenolta saadun lohenkin, etenkin itse pyydetyt. Merenelävää löytyy yllin kyllin myös ravintoloiden kylmäkaapeista, jos haluaa keskittyä pyytämisen sijasta herkutteluun. Valtavan annoksen hummeria, katkarapuja, simpukoita ja ostereita saa eteensä noin viidellätoista eurolla.
Kalastuksessakin hintataso on edullinen, alueen parhaan yrittäjän tarjoama päiväretki tippeineen maksaa noin 150 euroa.
Yli tunnin taistelu
Urheilukalastus on nimensä mukaisesti urheilua ja sitä on Cabo San Lucasissa syytä suositella myös vähemmän kalastuksesta kiinnostuneille.
Allekirjoittanut on harrastanut urheilua aktiivisesti läpi elämänsä, mutta 70-kiloisen marliinin ylössaaminen on tähän mennessä ollut rankin yksittäinen fyysinen suoritus.
Tunnin ja viidentoista minuutin taistelun lähes kaksimetrisen lihaskimpun kanssa voi sanoa syövän miestä.
Juuri kun kalan saa kelattua pinnalle veneen viereen ja luulee sen olevan viimeisillään, se syöksyy korkean hypyn siivittämänä takaisin pohjaan. Kun tämän toistuu useita kertoja, peli menee psykologiseksi. Silloin kysytään tahdonlujuutta.
Omalla kohdallani kala osoittautui piirun verran heikommaksi, mutta ensi kerralla asia voi olla toisinpäin. Varmaa kuitenkin on, että se seuraava kerta vielä tulee.
