Maratonmatkailu yleistyy. Erinomaisia kohteita on eri puolilla maailmaa.
Eniten himoitaan New Yorkin 42,2 kilometriä, jonne tänä vuonna haki noin 100 000 juoksijaa. Viime sunnuntaina pääsi starttaamaan noin 40 000 onnekasta. Maaliin tuli 163 suomalaista.
Lähtö yli riippusillan Bussi noutaa ryhmämme manhattanilaiselta hotellilta aamupimeässä klo 5.15. Juoksijat rahdataan lähtöryhmiinsä Staten Islandille ennen kuin sillat ja kadut suljetaan liikenteeltä.
Sääennuste on mennyt pieleen. Lämpöä on vain muutama aste ja tuuli puhaltaa mereltä kylmästi. Vajaan neljän tunnin odottelua lämmittävät lisävaatteet ja viime hetkellä hankitut jätesäkit.
Ennen lähtökarsinaan pääsyä ylimääräiset vaatteet toimitetaan kymmeniin kuormureihin, jotka vievät ne maalialueelle. Sen jälkeen hytistään tykinlaukausta odottaen.
Juoksijat lasketaan matkaan klo 9.40 alkaen kolmessa aallossa jättimäiselle Verazzano-Narrowsin sillalle. Maratoonarit riemuitsevat, järjestäjät ja poliisit taputtavat. Kolme helikopteria pörrää päällä, kaiuttimista pauhaa Frank SinatranNew York, New York.
Mieli herkistyy. On etuoikeus päästä juoksemaan näin valtavan porukan kanssa legendaariselle 26 mailille. Starttiani oli uhannut flunssa, joka ehti mennä ohi.
Katujen varsilla väkeä kaksi miljoonaa Sillan yli ylämäkeen edetään rauhallisesti voimia säästäen ja paikkoja lämmittäen.
Aurinko paistaa, mutta osa juoksee vielä jätesäkki päällä. Ensimmäisten kilometrien varrelle lentää sikin sokin huppareita ja t-paitoja. Partiolaiset poimivat ne köyhille.
Brooklynin katujen varsia kansoittavat tuhannet katsojat, joita koko matkan varrella on yhteensä lähes kaksi miljoonaa. Kannustus on korvia huumaavaa. Puolimaraton menee äimistellen, kuinka paljon amerikkalaisyleisöstä voikaan irrota ääntä.
Juomapisteillä käy vilske. Lisäksi yleisö tarjoaa hedelmiä ja karkkia energiaa tuomaan. Lapset ojentavat käsiään kerätäkseen yläviitosia. Kymmenet bändit viihdyttävät juoksijoita ja yleisöä.
Viimeinen puristus Central Parkissa Saavumme Queensiin ja sieltä Queensboron sillalle. Huutomyrsky katoaa, koska yleisö ei mahdu sillalle. Hiljaisen mailin täyttävät vain tepsuttavat lenkkarit. Joku laulaa hilpeänä.
Manhattanille tullessa villi huutaminen taas raikuu mellakka-aitojen takaa. Tämähän on kuin karnevaalia.
Noin neljän mailin suoran jälkeen kurvaamme rautasillan yli Bronxiin, jonka jälkeen palataan Manhattanille Harlemiin. Sieltä jalat kivistäen kamppailemme 5. Aveneun kautta ruskassa hehkuvien puiden katveeseen maalisuoralle Central Parkiin.
Maraton on mennyt aiempaa hitaammin, mutta aika tuntuu kulkeneen nopeammin. Sitä selittää ilmiömäisen yleisön seuraaminen. Se kannustaa samalla volyymilla joukon hitaimpiakin.
Osa maratoonareista panee kaiken peliin. Krampit jäykistävät jalkoja, mutta myös uupumus korjaa satoaan. Poliisit nostavat lyyhistynyttä juoksijaa edessäni. Kolmea sydänkohtausta saanutta elvytetään. Heistä kaksi kuolee, toinen maaliin päästyään.
