Suomen nuoriso on fiksua mutta hidasta. Se loistaa Pisa-tutkimuksissa, mutta siirtyy työelämään hitaammin kuin muissa OECD-maissa. Miksi?
Valmennuskursseja järjestävän Eximian toimitusjohtaja Markku Korhonen pitää ongelmallisena sitä, että monella lukiolaisella omat vahvuudet ovat hukassa. Lukion kapea oppimis- ja mittaustapa ruokkii opiskelijan huonoa itsetuntoa. Korkeakouluun pyrkiminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä.
Niin Korhonen kuin Valmennuskeskuksen kurssipäällikkö Sami Puurtinenkin korostavat oman motivaation merkitystä. Korhosen mukaan harvalla nuorella on mielessään selkeä kutsumusammatti. Oma tie löytyy eri aloihin tutustumalla. Suunnan selkiydyttyä on tehtävä päätös onnistua ja aloitettava määrätietoinen valmistautuminen.
Kuuntele itseäsi
- Päätös alasta on tehtävä itsenäisesti, painottaa Puurtinen.
Valmennuskursseilta lukiolaiset hakevat juuri tukea. Uskon loppuminen itseen on Puurtisen mukaan usein suurin kompastuskivi.
Kurssilla tapaa kohtalotovereita ja huomaa, etteivät vaikeat teoriat avaudu muillekaan hetkessä. Keskustelut ja lukupiirit tukevat yksilöllistä oppimista.
Yhteistyön lisäksi tärkeää on järjestelmällinen valmistautuminen, Korhonen sanoo.
- On rakennettava lukusuunnitelma, joka tarkentuu ajan myötä. Suunnitelmaan voi kirjata luettavat sivumäärät ja harjoitusten aikataulut. Kun suunnitelmassa pysyy, voi välillä pitää myös lomaa.
Kuten alan valinnassa, myös opiskelussa on Korhosen mukaan kuunneltava itseään. Siinä missä joku sisäistää asiat lukemalla, oppi toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä. Osa työskentelee mieluummin yksin, osa ryhmässä.
Ei kurssia?
Mutta kuinka käy niiden, joilla ei ole mahdollisuutta kurssille osallistua?
- Ei ole alaa, jonne ei pääsisi ilman kurssia. Se vain tukee oppimista. Jos kurssi tuntuu kalliilta, voi rahaa lainata sukulaisilta tai pyytää lahjaksi, Puurtinen sanoo.
Tosin hän myöntää, että osalle taloudelliset tekijät ovat kynnyskysymys, ja rahan lisäksi myös maantieteellinen eriarvoisuus on ongelma.
Kursseja ei ole kannattavaa järjestää pienillä paikkakunnilla osallistujien vähäisen määrän vuoksi, joten monen on matkustettava kauas kurssille osallistuakseen.
Kaikki kurssin käyneetkään eivät seuraavana vuonna aloita opintoja korkeakoulussa. Herää kysymys, onko panostaminen valmennuskurssiin vain rahan tuhlausta. Näin voi käydä edullisempien kurssien kohdalla, mutta kalleimpiin kursseihin sisältyy sekä Valmennuskeskuksella että Eximialla kurssivakuutus.
Jos kurssin käytyään ei pääse opiskelemaan, pääsee uudelle kurssille seuraavana vuonna ilmaiseksi.
Kevään abiturienttien Marianne Laineenja Niina Huhtalan suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat vielä auki.
Huhtala arpoo psykologian ja liikuntatieteen välillä, Laine on miettinyt fysioterapeutin koulutusta. He eivät itse ole vakavissaan harkinneet valmennuskurssin käymistä, mutta eivät myöskään tuomitse niitä elitistisinä tai epäoikeudenmukaisina.
- Jos on mahdollisuus sellainen käydä, miksipä ei. Lääkikseen tai oikikseen on kai aika vaikea päästä ilman, Laine sanoo.
Entäpä, jos koulun ovet eivät ensi syksynä avaudu? Tytöt vilkaisevat toisiaan; he eivät ole vakavissaan miettineet tätä mahdollisuutta. Ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto on työnteko.
