Miten 15 neliötä riittää kahdelle, kun toinen tykkää Epuista ja toinen J-popista?
- Hyvin, vastaavat Heidi Kuronen ja Niina Oksanen.
18-vuotiaat opiskelijat ovat olleet kämppiksiä puolitoista vuotta. He lukevat lastenohjaajiksi Sisälähetysseuran oppilaitoksessa Pieksämäellä.
Tiiviissä asuntolassa tytöt sanovat oppineensa yhteisvastuuta ja saaneensa uusia ystäviä.
Toisistaan he löysivät parhaat kaverit.
Sääntöjä, sääntöjä
Tyttöjen kämpässä on kaksi vaatekaappia, kaksi sänkyä, kaksi tuolia, pöytä ja avohylly oppilaitoksen puolesta - eikä paljon muuta.
Molemmat tytöt muuttivat asuntolaan vanhempiensa luota. Niina on Varkaudesta, Heidi Hankasalmelta.
- Ekana vuonna tässä oli totuttelemista, Heidi muistelee.
- On yhteiset suihkut, eikä kaikissa ollut suihkuverhoja.
- Tämä on aika erilaista kuin kotioloissa, ihmisiä on paljon ja hirveästi sääntöjä noudatettavana, Niina sanoo ja luettelee:
- Hiljaisuus- ja vierailuajat, kynttilät kielletty, valvoja paikalla.
He ovat kuulleet, että joku tyttö sai juuri lähteä pidettyään yövieraita.
- Sääntöjä totellaan aika hyvin. Jos niistä lipsutaan, saa penaltia. Yleensä joutuu rehtorin puhutteluun, Niina kertoo.
Toisaalta asuntolassa on turvallista, ja yhteisistä tiloista opitaan nopeasti pitämään huolta.
Esimerkiksi tiskivuoria näkyy kuulemma harvoin.
- Asukkaat valvovat toisiaan. Tiskeistä tulee äkkiä sanomista varsinkin aikuisopiskelijoilta.
Bestikset
Heidi ja Niina ovat yhdessä tiiviisti. Sen kuulee: puhe pulppuaa kuin he olisivat tunteneet aina.
- Tutustuttiin heti koulun alussa, siitä asti on oltu aina yhdessä, Niina sanoo.
- Ikinä ei ole tullut kränää.
- Ei ole tullut. Vapaa-ajallakin tavataan, Heidi lisää.
- Varmaankin ollaan parhaat kaverit, Niina tuumii.
- Harvoin tulee törmättyä niin samanlaiseen ihmiseen, toteaa Heidi.
Musiikki yhdistää
Näin tytöt kuvailevat unelmakämppistään:
- Ystävällinen, suorapuheinen, antaa oman mielipiteensä, sanoo Heidi Niinasta.
- Heidi on aika omalaatuinen, samanlaista ei ole maailmassa. Osaa olla räväkkä, välillä sanoo asiat suoraan. Se on hyvä, ettei asioita piilotella, Niina kiittelee.
- Ja luotettava. Ja rehellinen.
- Niin sinäkin, Heidi sanoo.
Tyttöjä yhdistää musiikin kuuntelu, mutta maut eivät käy aivan yksiin.
- Minä tykkään iskelmästä ja vanhemmista jutuista. Ja J-popista. Räppi ei iske yhtään, Niina kertoo.
- Kuuntelen suomalaista rockia, varsinkin Eppu Normaalia. Yhdestä J-pop-kappaleesta minäkin tykkäsin, tunnustaa Heidi.
Siitäkään ei siis synny tappelua, mitä musiikkia läppäriltä soitetaan.
- Joo, ei me kauheasti tapella. Tässä oppii ymmärtämään toista, Niina vakuuttaa.
"Hieno kokemus"
Kaksikon kämppäkaveruus päättyy, kun tytöt valmistuvat ensi toukokuussa. He haluavat töihin päiväkotiin.
- Tämä on ollut hieno kokemus, ystäviä on saanut paljon - se on tosi ihanaa, Niina sanoo Pieksämäen Sisiksessä vietetystä ajasta.
Ystävyys jatkuu koulun jälkeenkin.
- Ei se siihen lopu, Heidi sanoo.
- Viikon jälkeen jo soitellaan, että milloinka nähdään taas.
