KYSin synnytysosasto ykkösen käytävällä olevalle taululle. Ja hyvä, että on kirjoitettu. Sillä käytävän päässä olevan oven sisäpuolella aika tuntuu pysähtyneen. On niin rauhaisaa. Ei kiire minnekään. On vain hitaasti kulkevia naisia ja vauvoja, joiden itkun vain ulkopuolinen huomaa heti.
- Ei lasten ääniin tietenkään kiinnitä enää niin paljon huomiota kuin alussa, ellei ihan korvan vieressä itke, naurahtaa Hanna Kurikka.
Kurikka on yksi synnytysosasto ykkösen eli lapsivuodeosaston kätilöistä. Tänään hän on aamuvuorossa.
- Aamuvuoro alkaa seitsemältä yön raportilla ja kotiin lähden kolmelta. Yöllä ei ollut tullut yhtään vauvaa osastolle, mutta heti aamusta tuli kolme.
KYSissä syntyy vuorokauden aikana keskimäärin 6-7 pienokaista, ruuhkaisimman vuorokauden lukema on ollut huima 17.
- Ensimmäistä hoitamaani synnytystä en tarkemmin muista, mutta olihan se merkittävä kokemus, Hanna Kurikka sanoo.
Normaalisti hän työskentelee jo synnyttäneiden äitien ja heidän lastensa kanssa, mutta joskus on mukana myös synnytyssalissa.
29-vuotias kuopiolainen valmistui kätilöksi vuonna 2004.
- Sen jälkeen olen ollut pari vuotta pois töistä äitiyslomilla. Omiin synnytyksiin suhtauduin ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa ensikertalainen. Ensimmäinen tyttö syntyi sektiolla, toinen alateitse eli molemmat keinot on koettu, ja osaan samaistua äitien asemaan. Kätilönä minun pitää toki pitää luonnollisen synnytyksen puolia, Kurikka naurahtaa.
Pidä huolta
Kätilön työ on pääpiirteittään kaukana siitä ainakin telkkarista tutusta verensekaisesta rääkymispuhallus-seremoniasta. Toki sitäkin on, mutta osastolla suurin osa on vauvan ja äidin voinnin seuraamista, huolen pitämistä ja opettamista. Kaikki toimenpiteet kirjataan koneelle ja suunnitellaan jatkohoitoa.
- Ehkä hienoin asia tässä työssä on ollut se, että ensimmäisten synnytysten hoitojen jälkeen huomasin, että selviän niistä. Äidin ja sikiön voinnin seuranta on iso juttu, jota ei voi pelkästään koneilla hoitaa. Vastuun suuruus yllätti aluksi, Hanna Kurikka sanoo.
Kun uusi äiti ja vauva tuodaan lapsivuodeosastolle, kätilö tarkastaa heidän vointinsa ja ohjeistaa uuteen elämään.
Kiuruvetiselle Kirsi Eskeliselle osaston rutiinit ovat tulleet jo tutuiksi. 20-vuotias ensisynnyttäjä on ollut poikansa kanssa KYSillä jo viikon.
- Leikkaushaavani tulehtui ja pojallekin jouduttiin korkeiden tulehdusarvojen takia antamaan antibioottia suoneen. Toivottavasti päästäisiin pian kotiin.
Hanna Kurikka saattelee Eskelisen poikineen lasten röntgeniin. Pojalta otetaan keuhkokuvat.
- Nyt kaikki alkaa näyttää jo hyvältä. Se oli rankkaa, kun poika oli teho-osastolla ja minä niin kipeä, etten voinut häntä edes käydä katsomassa, Eskelinen sanoo.
Tuttua touhua
Hanna Kurikka sanoo, että hänelle kätilön ammatti ei ollut itsestäänselvyys.
- Ajatus tuli lukion jälkeen. Äitinikin on ollut kätilö ja hän on antanut hyvän kuvan tästä työstä. On hienoa olla mukana uuden elämän syntymisessä.
Synnynnäinen hoivaaja Kurikka ei kuitenkaan sano olevansa. Hän sanoo kuitenkin, että ilman tunnetta työtä ei voi hoitaa hyvin.
- Minulle ei ole tullut onneksi hoidettavaksi traagisia tapauksia. Suurin osa synnytyksistä menee hyvin.
Niin menee tiistainakin. Kuudelta aamulla syntynyt poika tulee osastolle äidin ja isän kanssa. Kurikka esittelee osaston paikkoja. Tuttua touhua, pielavetinen pariskunta on tällä asialla KYSissä kolmatta kertaa.
- Minä voisin painaista nyt kohdun, Kurikka sanoo äidille.
Pari sekuntia ja homma on hoidettu. Isä lähtee kukkaostoksille alakertaan. Pienempikin kimppu kuulemma kelpaa. Niin isoista asioista on nyt kysymys.
