Eero Ojala, 25, lähettää tänä keväänä hakupaperit Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön koulutusohjelmaan kuudetta kertaa.
- Kun tajusin 16-vuotiaana, ettei minusta ole muusikoksi, vinkkasi ääni pään sisällä teatterista.
Musiikkilukion jälkeen kunnianhimoisen miehen tie on kulkenut Oulun työväennäyttämölle, kaupunginteatterin iltanäyttelijäksi, ravintola- ja raksahommiin sekä vuoden reppureissulle Australiaan.
Näyttelijäntyön koulutusohjelman lisäksi hän on hakenut kerran Teatterikorkeakoulun ohjaaja- ja kerran dramaturgipuolelle sekä kolme kertaa Tampereen yliopiston näyttelijäntyön koulutusohjelmaan.
Vuosi sitten hän kävi kaksissa pääsykokeissa New Yorkissa, ja vuotta aiemmin Iso-Britanniassa.
Haave näyttelijän ammatista saa Ojalan hakemaan Teatterikorkeakouluun yhä uudestaan.
- Koulun käyneillä on parempi mahdollisuus työllistyä kuin ilman koulutusta, Ojala toteaa.
Viime vuonna hän haki lisäoppia lavalle Teatteri Väkivahvan näyttelijäntyön koulutuksessa Joensuun Niittylahdessa. Parhaillaan hän opiskelee Järvenpään seurakuntaopiston nykyteatteriin painottuneella Teatterityö 2 -linjalla. Työkaluja itsenäiseen näyttelijäntyöhön on kertynyt matkan varrelta runsaasti.
Jälkijännitystä
- Viimeiset kaksi kertaa olen pudonnut Teatterikorkeakoulussa suoraan kakkosvaiheen aamupäivästä, enkä ole löytänyt syitä putoamiseeni, Ojala sanoo.
Jännittämisestä tuskin on kysymys:
- Olen aina tykännyt olla raadin edessä. Pikemminkin olen jälkijännittäjä: kävellessäni pääsykoeluokan ovesta ulos alan täristä ja hikoilla.
Kun omaa nimeä ei näy jatkoon päässeiden listalla, on pettymys aina suuri.
- Ensin täytyy huutaa ja kirota, sen jälkeen käydä koko prosessi läpi ja sitten suunnata katse tulevaisuuteen.
Putoamisen jälkeen motivaatio hakea kouluun laskee hetkeksi, mutta samalla halu päästä alalle voimistuu.
- Se, että putoaminen sattuu, kertoo sisäänpääsyn olevan itselle tärkeää.
Edessä oleviin pääsykokeisiin Ojala suuntaa rennoin rantein. Pääsykoetehtävät hän on kerran lukenut läpi, ja jättänyt ne sitten hautumaan alitajuntaan.
- Fiilis pääsykokeiden suhteen on hyvä. Tämän vuoden aikana koen puhetekniikkani ja kehonhallintani parantuneen huomattavasti. Luulen, että haen kouluun viimeistä kertaa, ainakin nyt tuntuu siltä.
Tulevaisuuteen Ojala katsoo luottavaisin mielin.
- Tiedän, että tulen työllistymään teatterialalla. Väylä löytyy jotain kautta.
