Kello 10.10 Itellan postimies Jari Jokela on Puijonlaakson jakelutoimipaikassa valmis työpäivänsä näkyvimpään urakkaan, jakamaan päivän postin alueensa yhteentoista kohteeseen.
Kaksi liikekiinteistöä, yksi omakotitalo ja kahdeksan kerrostaloa pitävät miehen kestävyyskunnon kuosissa.
Ennen noin kahden ja puolen tunnin urakkaa on syytä haukata välipalavoikkari ja täyttää vesipullo.
Aamulla lajitellusta postista suurin osa on viety alueen harmaisiin keräyspisteisiin, joista Jokela nappaa aina oikean nipun oikeaan rappuun mukaansa.
Kaasua
Jakelukärryyn Jari Jokela kerää vain ensimmäisten kohteiden postit. Vaikka kuorma kärryissä on tällä kertaa Jokelan mukaan pieni, niin kärryn työntäminen käy voimille. Itsellä syke nousee kärryjen kanssa 149:een ensimmäisessä nousussa.
- Kun täyttää 50 vuotta, niin saa käyttää sähkömoottorista kärryä.
Jokelan kärryissä on moottori ja kuin mopon kaasua vääntämällä kärryt hyökkäävät keveämmin eteenpäin. Ja tottakai Puijonlaakson mäkisessä maastossa on jarrullekin käyttöä.
Vaikka kone korvaa postin hommissa osia päivän työvaiheista, niin fyysisyys ei ole työstä hävinnyt.
- Maailman paras työ. Siitä maksetaan, että käy viitenä päivänä viikossa yli kahden tunnin lenkillä, vajaat 30 vuotta sitten taloon tullut Jokela sanoo.
- Työpäivän jälkeen ei tarvitse välttämättä lenkille enää lähteä, hän lisää nauraen.
Polvet lujilla
Vaikka kerrostalojen lukumäärä kuulostaa pieneltä, niin muutama niistä tunnetaan Kuopion pisimpinä. Esimerkiksi Sompatie 7 on 171 metriä pitkä talo.
- Reitti on suunniteltu niin, että siinä tulisi mahdollisimman paljon säästöä, niin askelia kuin aikaa eli rahaa.
Syke tasaisella työntöosuudella pysyy alle sadassa, mutta kolmikerroksisten talojen ylimmällä tasanteella oma mittari näyttää lukemaa 133 lyöntiä.
Jokelan hommassa työnantaja tarjoaa kunnon varusteet: on tutun sinioranssisävyistä goretex-asua, talvitakkia ja kesäkeleihin sortseja.
Kun Jokela on jakanut postistaan kolmasosan, on miehen pakko ottaa välipusero yltään. Lämpö nousee kroppaan.
Huonopolvisen toimittajan jalka vielä nousee tunnin työnteon jälkeen yläsuuntaan, mutta portaita alas tultaessa vanhat urheiluvammat muistuttavat olemassaolostaan.
- Polvet ja selkä ovat tässä ammatissa kovilla. Moni lähtee ennen eläkeikää osa-aikaeläkkeelle. Jokela kertoo.
Ei ihme.
Välinippuja
Puolivälissä jakourakkaa on pienen tauon paikka. Hörppy vesipullosta ja hengityksen tasaus. Lähiön pakkashuuruista tammi-ilmettäkin ehtii ihailla.
- Kyllä tässä ammatissa huomaa vuoden kiertokulun. Nyt aurinkokin taas paistaa vähän pitempään kuin kuukausi sitten.
Edessä ovat Puijonlaakson tornitalot. Hissillä ylös ja kerros kerrokseltaan alas.
- Tällä kertaa on kevyttä. Mutta esimerkiksi sellainen päivä kuukaudesta, jolloin ilmestyy Yhteishyvä, on kova. Kerroksiin pitää jättää välinippuja, koska painoa tulee normaalipäivään verrattuna helposti 20 kiloa lisää.
Nälkä
Kello 12.30 Jari Jokelan alueen päiväposti on löytänyt oikeisiin osoitteisiin. Polvien lisäksi alaselkä tuntuu jäykältä, olo on hikinen, väsyttää ja on nälkä, jota monessa rappukäytävässä tuoksunut ruoka vain ruokki. Ihan kuin olisi töitä tehnyt. Mittari ranteessa kertoo, että pienikokoinen naishenkilö kulutti jakelu-urakan aikana 445 kaloria ja keskisyke oli 115.
- Mutta tämähän oli vain osa työstäni, se näkyvin. Monesti ihmiset luulevat, että postinjakaja ei tee muuta. Mutta työaamu alkoi kello kuusi lajittelulla ja hommat jatkuvat vielä paperihommilla, Jokela kertoo.
