Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
09.06.2009 09:35
Pääsiäisenä karjalanpaistia
Kristiina Hurmerinta
Arkkipiispa Leo sanoo napakasti:
- Luuta pitää olla ja erilaisia sisäelimiä.
Hänen mielestään oikea karjalanpaisti ei synny paistilihoista.
- Entä vihannekset?
- Pippuri saa olla ainut vihannes, tokaisee arkkipiispa.
- No suola, se edustakoon mineraaleja, hän jatkaa nauraen.
Siis yksinkertaisuus on valttia. Aidot maut ovat parhaita. Pääsiäisen juhla-ateria saakin sitten muhia pitkään ja hiljaa uunin lämmössä.
Samaa rataa menee arkkipiispan kalakeittokin. Ei turhia krumeluureja vaan puhtaat, selkeät maut.
Omana bravuurinaan hän mainitsee lipposiikakeiton.
"Tällaista en ole syönyt kuin silloin Salmissa aikoinaan", oli arkkipiispan isä ihastellut.
Vaatimaton keittiö
Ortodoksista pääsiäistä edeltää seitsemän viikon paasto, jolloin pidättäydytään kaikista eläinkunnan tuotteista. Maitoa ei juoda eikä voita sipaista leivälle. Makkaratkin ovat pannassa.
- Ylösnousemuksen juhlaan ja pääsiäisen pöytään valmistautuminen alkaa suurella paastolla jo laskiaissunnuntaina, sanoo arkkipiispa Leo.
Vaikka kalaa saa syödä myös paaston aikana, se löytää tiensä myös pääsiäisen juhlapöytään. On lohta ja siikaa.
- Ja silakkaakin oli niin seljälläns kuin kyljelläns, muistelee arkkipiispa taloudenhoitajansa herkkuja Oulun hiippakunta-ajaltaan.
Talossa oli viikkokausia valmistettu juhlapöydän herkkuja. Siellä oli niin pashat kuin kulitsatkin, lammasta, kananmunia ja piiraita.
- Silloin minulla oli kaikki. Nyt tyydyn vähempään, nauraa arkkipiispa Leo.
Hänen keittiötään leimaa askeettisuus, yksinkertaisuus ja vaatimattomuus.
- Kohtuus niin laadussa kuin määrässäkin, arkkipiispa tiivistää ruokafilosofiansa.
Omaan pääsiäispöytään hän sanoo hankkivansa ainakin mämmiä, kylmäsavuporoa ja lammasta.
Makeista juhlapöydän herkuista hän huomaa mielivänsä lähes poikkeuksetta rahkapullaa. Siinähän yhtyvät hauskalla tavalla kaksi pääsiäisherkkua, pasha ja kulitsa.
Sultsinoita, piirakoita
Arkkipiispa muistaa lukemattomat pääsiäisaamujen ruokapöydät elämänsä varrelta. Mutta se tärkein oli äidin kattama pääsiäispöytä Pielaveden lapsuudenkodissa.
- Uunista suoraan tulleet karjalanpiirakat munavoin kanssa saavat vieläkin veden kielelle.
- Ja ne sultsinat. Ne olivat parasta, hän huokaa.
Kun kevään ensimmäiset pälvet muodostuivat metsiköihin, kipaistiin hakemaan rahkasammalta pääsiäismunien värjäystä varten.
- Siitä tuli vihreää. Sipulin kuorissa keitetyistä kananmunista tuli taas keltaisia. Se oli niin ihmeellistä, hän sanoo.
Kananmunat kuuluvat olennaisena osana pääsiäiseen. Yöpalveluksessa jaettavat, punaiseksi värjätyt kananamunat symboloivat Kristuksen ylösnousemusta.
Pääsiäisyönä viedään kirkkoon siunattavaksi pashaa, munia ja kulitsaa.
Seremonialliset herkut katetaan sitten kodeissa pääsiäisenpunaiselle liinalle. Pöytää koristavat myös punaiset tuohukset.
Yöllä kirkonkellot kuuluttavat ilosanomaa: Kristus nousi kuolleista!
Paasto on ohi.
Talvi ja pimeä voitettu. On kevät.
Karjalanpaisti
250 g luullista sianlihaa
500 g naudan soppalihaa
500 g luullista lampaanlihaa
200 g maksaa
1 munuainen
8 maustepippuria
3 tl suolaa
1 l vettä
Pyyhi lihat puhtaiksi ja paloittele ne pieniksi palasiksi. Pane vesi kiehumaan. Pane lihapalat, paloiteltu maksa ja munuainen uunipataan. Lisää joukkoon suola ja pippurit. Kaada vesi kiehuvana lihojen päälle. Peitä astia kannella ja kypsytä erittäin miedossa lämmössä, 80-90 asteessa.
Muista, etteivät lihat saa kiehua. Silloin pysyy liemi kirkkaana. Kypsymisaika 6-10 tuntia.
Arkisto
2012 | 2011 | 2010 |
Päivän suosituimmat sisällöt
Luetuimmat 24 tuntia
Seuraa meitä myös Facebookissa