Viitasaarelainen Arttu Kotisara on videokameroineen kiertänyt viime vuosina ahkerasti ympäri Suomea. Kameran etsimessä ovat olleet milloin hirvet, huurremetsot tai metsähanhet, toisinaan taas Tenojoen suurlohet.
Pääosissa esiintyvät tietysti suomalaiset eränkävijät. Kaikkiaan Kotisara on kuvannut ja tuottanut yli kolmekymmentä metsästys- tai kalastuselokuvaa. Tämän lisäksi hän on tehnyt perinteisiä luontofilmejä sekä lukuisia eränkäyntiin ja riistanhoitoon liittyviä opetus- ja valistuselokuvia eri järjestöille.
Kotisara tiivistää eräelokuviensa sanoman yhteen sanaan.
- Elämyksellisyys, hän painottaa. Metsästys- ja kalastuselokuvissa ei Kotisaran mielestä pidä sortua sormi pystyssä neuvomaan tai opastamaan, koska "sellaisia filmejä katsotaan ehkä kerran tai kaksi, sitten ne heitetään menemään".
Toisaalta Kotisara haluaa myös olla mukana tallentamassa tämän päivän eräkulttuuria tuleville sukupolville.
- Eränkäynnin tulevaisuus ei näytä ollenkaan itsestään selvältä, Kotisara sanoo ja viittaa jatkuvasti lisääntyvään suojeluun.
Kotisara on syntynyt Nilsiässä, mutta lapsuus- ja nuoruusvuodet kuluivat Kaavilla. Sittemmin hän opiskeli luokanopettajaksi ja asettui Keiteleelle. Opettajan ammatissa vierähti reilu kaksi vuosikymmentä, kunnes videokuvaus vei miehen mennessään kymmenkunta vuotta sitten. Samalla asuinpaikka vaihtui Viitasaarelle.
- Tällä hetkellä teen pelkästään erä- ja luontoelokuvia, Kotisara kertoo.
Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat olleet hänen harrastuksiaan pikku pojasta saakka. Kun eränkäynti niin ikään on aina ollut verissä, ei kynnys erävideoiden tuottajaksi lopulta ollut kovin korkea.
- Lähinnä esteenä oli kuvauskaluston hinta, joka saattoi olla puoli miljoona markkaa.
Ensimmäisten digivideokameroiden tulo markkinoille reilu vuosikymmen sitten mullisti hänen mukaansa kaiken.
- Hinnoista putosi pari nollaa pois ja kuvanlaatu vain paran. Paluuta opettajan pöydän taakse ei näillä näkymin enää ole.
Teeriä ja Inarin kaloja Kotisaran ensimmäinen eräelokuva Tervastulilta teerihaukuille sai hyvän vastaanoton erityisesti pystykorvamiesten keskuudessa. Videon pääosissa oli oma suomenpystykorva Pörre sekä nyt jo edesmennyt Esko Pasanen.
- Kolmen päivän jahtireissusta Kuhmossa kertyi materiaalia niin paljon, että pääsin heti työstämään elokuvaa joulumarkkinoita varten.
Seuraavaksi Kotisara tarttui kalastusaiheeseen ja niin syntyi Inarin kaloja, keskiyön valoja -filmi. Tarina rakentui viikon kestäneen vetouisteluretken ympärille Inarinjärvellä.
Vielä samana syksynä valmistui Elokuun kahdeskymmenes, joka kertoi sorsastuskauden avauksesta Viitasaaren Heinäsuvannolla.
Tunnin eräfilmiä varten täytyy usein kuvata jopa kymmeniä tunteja materiaalia. Vuosi vuodelta Kotisara sanoo tosin kuvaavansa yhä vähemmän.
- Silmä on oppinut sanomaan, milloin kameraa ei edes kannata käynnistää.
Toisinaan koko tarina saadaan kerralla taltioitua, kuten esimerkiksi Lumisten kairojen metsohaukut, joka kuvattiin Enontekiöllä kolmessa päivässä.
Lisätietoja Arttu Kotisaran tuottamista erä- ja luontofilmeistä löytyy nettiosoitteesta www.videosara.fi.
