Paksulti pehmeää lunta ja yhtäjaksoinen kuiva pakkaskausi sopivat hangen alla kiepissä viihtyville metsäkanalinnuille. Kiepissä lintu säästää arvokasta energiaa ja on myös suojassa pedoilta.
Elokuun riistakolmiolaskennat antavat auttavan kuvan siitä, kuinka kanalinnut säilyvät hengissä talven yli. Kanalintuja tutkinut Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun toimipaikasta sanoo, että viime talvi on vielä tuoreessa muistissa, ja viime syksynä saatiinkin koko riistakolmioiden 20-vuotisjakson parhaita lukemia.
- Ja kyllä siitä voi ymmärtääkseni laittaa paljon hyvien kieppiolosuhteiden tiliin, kannanarviointipäällikkö Helle sanoo.
Nollakeli, tykkylumi ja koivun silmujen ja urpujen jäätyminen voivat taas olla hyvinkin huono asia muun muassa teerelle. Hanki vaikeuttaa kieppiin menoa, ja ruoka huurtuu sekä jäätyy.
- Joko ei saa kunnolla näppäistyä ruokaa tai vaikka saisikin, niin on oma hommansa, kun on kupu täynnä suurin piirtein jäätä. On arveltu, mahtaako sellaisista kuvullisista jäädä teerelle paljonkaan nettoenergiaa sulatuksen jälkeen, Helle pohtii.
Linnun on saatava joka päivä ruokaa, mutta hyvillä ruokamailla itse evästely ei vie paljon aikaa.
- Jos on kova pakkanen, linnut voivat olla jopa 20-21 tuntia kiepissä. Käydään pikaisesti ruokailemassa kupu täyteen ja sukelletaan takaisin.
Kettu ei haista Kieppi on lämpötaloudellisesti erinomainen ratkaisu. Helle vertaa, että lintu on siellä kuin makuupussissa. Hänen mukaansa kieppi on myös hyvä sopeuma petoja vastaan. Vaikka kettu ja näätä nappaavat saalista kiepistäkin, Helle uskoo, että kieppi vaimentaa myös liikkumattoman linnun tuoksut ja äänet.
- Pedon on satuttava hyvin kohdalle, että hajuviesti tulee nenään.
Helteen mukaan kaikki metsäkanalinnut menevät hanakasti kieppiin, mutta riekko ei välttämättä kuitenkaan mene umpitunneliin vaan puolikieppiin.
