Kevät on suomussalmelaiselle erä- ja luontokuvaaja Hannu Hutulla kiireistä aikaa. Vapun tienoilla teerellä ja metsolla on soidin kiihkeimmillään, ja jokisuiden sulapaikoilla riittää vilskettä.
- Lumi meinaa Kainuustakin sulaa tänä keväänä ennen aikojaan, Huttu harmittelee. Lumen puute vaikeuttaa erityisesti metsonsoitimen kuvaamista.
Kuluneen kevään aikana hän käväissyt muun muassa Utsjoella kuvaamassa riekonpyyntiä ja hirviä. Myös jänis, majava sekä hangella tallustelleet karhut ovat olleet hänen malleinaan viime aikoina.
Hutun ottamia valokuvia on julkaistu sadoittain parin vuosikymmenen aikana miltei kaikissa maassamme ilmestyvissä metsästys- tai luontolehdissä.
Erämessujen Riistamailta-näyttelyyn päätyneistä kuvista Huttu toivoo välittyvän ainakin sen, että metsä on täynnä elämyksiä.
Näyttelyssä on hänen mukaansa kolme teemaa.
- Metsästyskuvat, riistaeläimet ja maisemat eri vuodenaikoina.
- Esimerkiksi näädänmetsästyskuvat on kokonaisuus, josta toivottavasti käy ilmi koko metsästystapahtuma pääpiirteittäin.
Erään kuvan taustoista Huttu haluaa kertoa erityisesti. Metsonsoidin kuvataan yleensä piilokojusta. Kuva taistelevista metsoista on kuitenkin otettu kojun ulkopuolelta.
- Metsot tappelivat paikassa, johon kojusta ei voinut kuvata. Niinpä päätin yrittää lähestyä niitä hiipimällä.
Tilanne oli paljon kokeneelle ja nähneelle Hutullekin ainutlaatuinen. Veri kiersi suonissa kuumana, vaikka mies makasi jää- ja lumisohjossa.
- Yritykseni onnistui, koska metsot olivat niin keskittyneitä toisiinsa.
Menestystä kilpailuissa
Ensimmäiset eräkuvansa Huttu julkaisi Luontokuva-arkiston kautta 1980-luvun lopulla. Ura erä- ja luonnonkuvaajana sai uutta pontta, kun hänen lintuperspektiivistä nappaama otoksensa Tehometsätalouden jäljet valittiin vuonna 1994 vuoden luontokuvaksi.
Jatkoa seurasi pari vuotta sitten. Vuoden luontokuva 2005 -kilpailussa hän nappasi Ihminen ja luonto -sarjassa voiton kuvalla Roskaruokaa .
- Huolellinen sommittelu ja pelkistäminen ovat avaimet parempiin kuviin. Hyvässä kuvassa ei myöskään saa olla häiritseviä tekijöitä, Huttu sanoo.
Parhaat luonto- ja eräkuvat eivät Hutun mukaan synny yleensä sattumalta. Niiden taustalta löytyy satoja maastossa kuljettuja kilometrejä sekä lukemattomia piilokojussa vietettyjä öitä.
Kainuulaisen Kuikkavaaran ympärillä levittäytyvät metsät ovat aina olleet Hutun toinen koti. Myös syksy on kiireistä aikaa, sillä hänen kuvausaihepiiriinsä kuuluvat miltei kaikki perinteiset eränkäynnin eri muodot metsiemme riistaeläinten lisäksi.
Suomalainen eränkäynti on Hutulle mitä luontevin aihepiiri. Hän on itsekin metsästänyt siitä lähtien, kun ikä riitti metsästyskorttiin ja aseenkantolupiin.
- Myös kamera on kulkenut mukana varhaisista ajoista saakka.
Kiinnostavia kohteita löytyy paitsi metsäkanalinnuista myös petoeläimistä. Myös muuttuva maisema innoittaa.
Soitimelle joka kevät
Eräs kuvauskohde on hänellä ylitse muiden. Se on tietenkin Metsolan kuningas, homenokka. Pystykorvalla metsästävä Huttu arvostaa metsoa myös saaliina suuresti.
Ensimmäiset kuvansa soivista metsoista Huttu otti yli pari vuosikymmentä sitten. Aihe kiinnostaa edelleenkin, ja parhaat soidinkuvat ovat vielä ottamatta.
- Metson soidin huipentuu paritteluun koppeloviikolla heti vapun jälkeen, Huttu tietää.
Jos hän on jotain metson soitimen kuvaamisesta oppinut, niin se on oikean ajankohdan valitseminen sekä soitimen keskuksen etsiminen.
- Mikäli toukokuun alkupuolella on lumi vielä maassa, kuvaaminen helpottuu suuresti.
- Soivan kukon jättämä lumijälki löytyy yleensä aina, Huttu tietää..
Loppu onkin sitten tuurista kiinni. Sää vaikuttaa hänen mukaan soitimeen oikeastaan vain ennen ja jälkeen koppeloviikon.
