Savossa ja Pohjois-Karjalan metsissä samoaa montakin taitavaa metsästäjää näätää jahtaamassa. Uutterimpien vuosisaaliit nousevat useisiin kymmeniin.
Mutta jos käy näätäjahti ukoilta, niin onnistuu se myös kukoilta.
Savon ja Karjalan rajoilla Kaavilla on tänä kesänä kuunneltu silmät pyöreinä tarinaa sankarikukosta, joka pelasti kanalaumansa - ja ehkäpä siinä sivussa myös itsensä - nälkäisen näädän hyökkäykseltä.
Telkkämäen kaskiperinnetilalla on pidetty perinteisesti kanoja kesäisin. Kanat ovat olleet yleensä vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja, ja niin myös tänä vuonna; maatiaiskanojen ystävät puhuvat horniolaisista .
Kaavilla on runsaasti näätiä. Yksi niistä oli pistäytynyt keskellä kirkasta päivää Telkkamäen pihapiiriin, hiipinyt kana-aitaukselle ja lähtenyt työntämään päätään verkosta läpi, kun kukko havahtui ja hyökkäsi puolustamaan laumaansa.
Rohkea kukko napautti nokallaan lujasti näätää silmäkulmaan, ja peli oli sillä pelattu. Aivoihin kohdistunut isku halvaannutti näädän, joka putosi makaamaan jalattomana aitauksen ulkopuolelle. Muutoin näätä oli vielä hengissä ja piti pahaa meteliä, jottei kukko napauttaisi uudelleen.
Vielä kovempaa meteliä piti reviiriään puolustava kukko, ja huutoon yhtyi koko koko kanalauma. Yleinen mekastus herätti myös pihalla liikkuneitten ihmisten huomion. Kun mentiin katsomaan, nähtiin tilanne ja hoidettiin loppuun se, minkä kukko oli sankarillisesti aloittanut.
Myöhemmin kävi kehnosti myös kukolle, mutta se on jo toinen juttu.
