Talvinen metsä on kuin avoin luontokirja siellä kulkijalle. Lumen pintaan ovat piirtyneet lukuisten metsän asukkaiden jäljet ja jätökset. Riistakolmion jälkien laskijalle taivallus metsässä antaa reippailun ja riistatietojen lisäksi myös rutkasti kokemusta luonnon tapahtumista.
Riistakolmioiden laskenta käynnistyi kokeiluluontoisesti Satakunnan riistahoitopiirin alueella 1987 ja laajeni seuraavana vuonna koko maahan. Laskennasta kehittyi vuosien saatossa eräs maailman merkittävimmistä riistan seurantamenetelmistä. Enimmillään on toimivia kolmioita ollut Suomessa yli tuhat.
Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiristä riistanhoidonneuvoja Reijo Kotilainen kertoo piirin alueelle aikoinaan perustetun 113 riistakolmiota, joista talvella 2008 laskettiin 70.
Pohjois-Savon riistanhoitopiirissä perustettiin aikoinaan jokaisen riistanhoitoyhdistyksen alueelle vähintään kolme laskentakolmiota. Vuosien varrella innostus hiipui ja kolmiota jäi laskematta. Viime talvena laskentatulokset saatiin vain 28 kolmiosta.
Piirin riistanhoidonneuvoja Ville Hokkanen kertoo nyt innostuksen lisääntyneen. Viime vuonna perustettiin lähes 30 uutta kolmiota, ja entisiäkin heräteltiin. Niinpä syksyn laskennassa oli mukana jo puolensataa kolmiota.
Kaksitoista kilometriä
Riistakolmio on sananmukaisesti kolmio, joka muodostuu kolmesta neljän kilometrin sivusta. Laskentareitin pituudeksi tulee yhteensä kaksitoista kilometriä. Alkuun kolmioreitit merkittiin maastossa puihin maalitäplillä. Metsien uudistuksien myötä merkit ovat hävinneet ja niinpä nykyisin laskenta suoritetaan pääosin suunnistaen kartan ja kompassin avulla.
Talvinen riistakolmio kuljetaan tammikuun puolivälin ja helmikuun lopun välisenä aikana. Laskentareitiltä muistiin kirjataan laskentalinjan kanssa risteävät riistaeläinten jäljet. Lisäksi ylös kirjataan näköhavainnot riistalinnusta sekä korpeista ja kanahaukoista, vaikka nämä eivät laskentareitillä olisikaan.
Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piirin riistanhoitotoimikunnan nokkamies, siilinjärveläinen Osmo Pylkkänen on vanha konkari riistalaskennoissa. Viime vuosina säät ovat suosineet metsässä liikkujia. Alkutalvesta reitin kulkeminen on onnistunut vaikka kävellen, mutta suksilla liikkuminen on nyt vaivatonta.
Reitiltä kirjataan ylös yhden, kahden vuorokauden vanhat jäljet.
- Laskenta aika tulisi ajoittaa pari päivää lumisateen jälkeen, näin ei tarvita esikiertoa ja vanhojen jälkien peittämistä, opastaa Pylkkänen. Kolmelle hiihtäjälle kolmion kierrosta muodostuu sopiva talvinen reippailu.
Runsaimmin jälkiä laskijan reitille jättävät jänis, orava, kettu ja hirvi. Viime vuosina ilveksen osuus varsinkin Itä-Suomessa on lisääntynyt. Metsäjäniksien tiheystilastoa on monien vuosien ajan johtanut ylivoimaisesti Pohjois-Savo.
