Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 04.10.2010 08:12
A A A

Pystykorvan haukku paljastaa kanalinnun

Suomen pystykorvajärjestön pentuneuvoja ja hallituksen varajäsen Antti Korhonen ei kolmen suomenpystykorvan omistajana jouda syksyllä olemaan jouten. Syyskuun loppuun mennessä takana on lukuisten lähiseuduille tehtyjen metsästysmatkojen lisäksi viikon jahtireissu Pohjois-Ruotsiin sekä metsä-Lapin perinteisiin pystykorvamaisemiin Savukoskelle.

- Lintuja näkyi Lapissa ilahduttavan runsaasti, ja riistatilanteita saatiin kaikille koirille, hän myhäilee tyytyväisenä reissun antiin.

Miksi lähteä metsälle napapiirin pohjoispuolelle satojen kilometrien päähän? Löytyisihän hyviä jahtimaita Itä-Suomestakin satoja tuhansia hehtaareja.

- Pystykorvan kanssa pohjoisen metsiä samoillessa voi yhdistää Lapin-hulluuden sekä metsästyksen, Korhonen perustelee.

Muutaman päivän kuluttua hän suuntaa taas kohti pohjoista, tällä kertaa Pohjois-Ruotsin ja Pajalan maisemiin.

Punaruskeaturkkinen pystykorva edustaa Korhosen mielestä kaiken riistan koirarotuna suomalaista entisaikojen eräkulttuuria aidoimmillaan.

- Suomenpystykorva on kansallisaarteemme. Se on myös yksi harvoista puuhun lintua haukkuvista koiraroduista koko maailmassa, hän sanoo.

Pystykorvalla metsästäminen perustuu Korhosen mukaan sen ja isännän väliseen saumattomaan yhteistyöhön.

- Pystykorvastahan sanotaan, että se on yhden isännän koira.

Metsästystilanteessa koira pyrkii tekemään isäntänsä tyytyväiseksi. Se yrittää löytää linnun joko maasta tai suoraan puusta. Korhonen korostaa, että jokaisella yksilöllä on erilainen tapa hakea riistaa ja kulkea etumaastossa.

- Maasta koiran edestä karkotettuna kanalintu jää usein lähistölle ihmettelemään tapahtunutta.

Pystykorvan pitäisi puussa istuvan linnun paikallistettuaan aloittaa haukkuminen ja samalla ilmaista linnun sijainti metsästäjälle.

- Isäntä puolestaan pyrkii hiipimään haukulle ja tilanteesta riippuen joko pyrkii ampumaan linnun tai koetilanteessa karkottamaan sen esimerkiksi oksia katkomalla, Korhonen valottaa.

- Käytännössä onnistumiseen tarvitaan hyvä koira, hyvä maasto ja olosuhteet ja roppakaupalla tuuria, että homma onnistuu. Keskimäärin ehkä vain joka neljäs tilanne voisi päättyä riistalaukaukseen.

Pärjää ulkona Vielä muutama vuosikymmen sitten suomenpystykorvan saattoi tavata liki jokaisen itäsuomalaisen maalaistalon pihasta. Nykyisin pentuja rekisteröidään vuosittain tuhatkunta.

Antti Korhoselle tuli oman koiran hankkiminen ajankohtaiseksi kymmenen vuotta sitten, kun perhe muutti asumaan maalle.

- Mielessä oli kytenyt metsästyskoiran hankkiminen jo pitempään, hän kertoo.

Suomenpystykorvan valinta tulevaksi jahtikaveriksi oli lopulta melko helppoa, sillä muu perhe oli jo ehtinyt ihastua kaverin pystykorvaan.

Ensimmäinen hankinta oli Rämäkän Remu, joka liki kymmenestä ikävuodestaan huolimatta jaksaa Korhosen mukaan edelleen innostua linnuista.

Eniten Antti Korhonen metsästää käyttökokeissa jo kaksi voittajaykköstä haukkuneella kolmi- ja puolivuotiaalla Hakojen Katalla, jolta hän on onnistunut pudottamaan tänä syksynä jo useamman linnun.

Viisikuukautinen Jahtitaigan Iitu on osoittanut riistaverisyytensä haukkumalla kaksi teertä, jotka Korhonen otti eräksi alkusyksyllä Pohjois-Ruotsissa.

- Vuorotyöläiselle suomenpystykorva on sikälikin hyvä valinta, sillä se pärjää yksin ulkona pitempiäkin aikoja, Korhonen perustelee.

Jahtikauden ulkopuolella Korhosen pitää kiireisenä Suomen pystykorvajärjestön luottamustehtävät sekä toimiminen tuomarina käyttökokeissa.

- Kesälomat olen jo kauan pitänyt syys-lokakuussa linnunmetsästysaikana.

Lähetä linkki
Sähköposti

Päivän suosituimmat sisällöt

Seuraa meitä myös Facebookissa
Savon Sanomat Facebookissa Savon Sanomat Twitterissä