Näkymä Kolovedenlahdella sijaitsevasta Kirkkorannasta on hulppea. Muutaman kilometrin matka vuorelle taittuisi soutaen tai meloen puolessa tunnissa.
Luontopolkua pitkin pääsisi sen laelle saakka, vaikka liikkuminen alueella muuten on kiellettyä.
- Vuorelta on hieno näköala Ukonlahden suuntaan savonlinnalainen Koloveden vesiretkeilyn pioneeri Matti Siivonen tietää.
Melominen kasvussa
Alueen luontomatkailussa alusta alkaen mukana ollut Siivonen tuntee Koloveden seudun, sillä hän on syntynyt ja varttunut lähistöllä sijaitsevassa Leipämäessä.
Yhdessä veljensä ja kahden muun alueella läpi vuoden asuvan yrittäjän kanssa Siivonen perusti Kolovesi Retkeily Ky:n heti kansallispuiston perustamisen jälkeen v. 1991.
Yritys hankki muutamia savolaismallisia soutuveneitä vuokrattaviksi matkailijoille. Menestys jäi haaveeksi.
- Luulimme tuolloin, että suomalaiset haluavat soutaa.
- Kysyntä oli kuitenkin hyvin vähäistä, sillä liki jokaisella kävijällä oli oma vene, Siivonen muistelee.
Paatit saivat siis levätä teloillaan suurimman osan vuodesta. Myöskään toinen idea, suurikokoisten retkiveneiden vuokraaminen isommille porukoille, ei lähtenyt vetämään odotusten mukaan.
Lopulta tartuttiin viimeiseen oljenkorteen. Yritys päätti hankkia kokeeksi muutamia kanootteja.
- Kanoottiretkeily vetosikin ennen kaikkea nuoriin, alle nelikymppisiin ihmisiin, Siivonen toteaa.
Syrjässä valtavirrasta
Määrätietoinen markkinointi myös ulkomailla on tehnyt Kolovettä tunnetuksi ympäri maailmaa.
- Kaukaisimmat ryhmät ovat olleet Japanista saakka, Sivonen kertoo.
Kajakkien ja intiaanikanoottien kysyntä on vilkastunut vuosi vuodelta, ja tällä hetkellä niitä ja melontavarusteita vuokrataan siinä määrin, että yrityksen toiminta on tältä osin vakaalla pohjalla.
- Viime aikoina tosin myös soutuveneillä on alkanut olla kysyntää yli viisikymppisten keskuudessa, Siivonen mainitsee.
Tyypillinen melonta-asiakas tulee Siivosen mukaan kehä-kolmosen sisäpuolelta varta vasten Kolovedelle.
- Kansallispuisto on valitettavasti niin syrjässä valtareiteiltä, että turistimassoja tänne tuskin saadaan koskaan.
Siivonen tuskailee myös liikenneyhteyksien puutetta. Perille päästäkseen täytyy olla käytännössä oma auto. Linja-autolla pääsee hänen mukaansa lähimmillään Enonkoskelle tai Savonrannalle.
Nyttemmin Siivonen on luopunut äänivallastaan Koloveden Retkeily Ky:ssä, mutta on yhä mukana taustajoukoissa.
Vaikka aktiivinen luontomatkailuyrittäjyys on takanapäin, on Siivonen edelleen tuttu näky Kolovedellä. Mökki Mäntysalon saaressa, aivan kansallispuiston keskellä, pitää miehen liikkeellä vuoden ympäri.
Norppareitti yhdistää
Kansallispuiston alkutaival oli Siivosen mielestä melko sekavaa aikaa. Liki parivuosikymmentä puiston perustamisen jälkeen pahimmat painajaiset ovat helpottaneet, mutta muutamat seikat kismittävät häntä edelleen.
- Kun Koloveden kansallispuistoa perustettiin, paikallisille ihmisille luvattiin, että heidän oikeutensa säilyvät.
Toisin on kuitenkin käynyt. Vuosien varrella liikkumista on rajoitettu paikallisilta niin maalla kuin vesilläkin.
- Myös suhtautuminen paikallisiin yrittäjiin on ollut melko töykeää suojelusta päättäneiden virkamiesten taholta, Siivonen sanoo suoraan.
Kansallispuiston tulevaisuuden hän näkee kaikesta huolimatta valoisana. Vesiliikenteen koneellistumisen myötä melua ei kohta pääse pakoon juuri mihinkään, paitsi tietysti Kolovedelle.
Valamosta aina Puruvedelle saakka ulottuva, Kolovesi Retkeily Ky:n suunnittelema ja rahoittama Norppareitti on saanut myönteisen vastaanoton alueen kunnissa, kuten Heinävedellä, Savonrannalla, Enonkoskella sekä Kerimäellä. Myös useimmat alueella toimivista luontomatkailuyrittäjistä ovat lähteneet mukaan.
Oppirahat on tullut maksettua. Nyt on Siivosen mukaan muiden vuoro toimia.
- Monia asioita tekisin toisin, jos nyt olisin luontomatkailua aloittamassa, hän toteaa ja katsoo Ukonvuoren suuntaan.
