Paratiisikuvaukset mättävät. Useimmiten vesi on liian turkoosia, puut turhan reheviä, lämpöasteet epämukavuuskynnyksen ylittäviä ja adjektiivit esanssisia.
Minun paratiiseistani toiseen kävellään parkkipaikalta tavalliselta näyttävän mäntymetsän halki. Ei liian tallattu polku johdattaa jokivarteen, joka näyttää jokivarrelta. Vesi on niin kylmää, ettei itsensä kastaminen edes kahdeksan tunnin kävelyn jälkeen tunnu muulta kuin kivulta.
Jokivartta riittää kilometri toisensa jälkeen. Paikoin rannat harittavat niin, että paikalliset nimittävät vettä järveksi. Sen jälkeen on taas kapeampaa.
Tämä vesi ei pysähdy paikoilleen lämmetäkseen, vaikka saamelaiset sitä Leammiksi kutsuvat. Lämmintä tarkoittava sana muuttui suomalaisten suussa Lemmeksi, josta joki sai odotuksia herättävän nimensä.
Suomen suurin kansallispuisto
Norjaan rajautuva Lemmenjoen kansallispuisto on lähes 3 000 neliökilometrin laajuinen ja kooltaan Suomen suurin. Perusosaan kuuluu noin 60 kilometriä merkittyjä polkuja, joiden varrella yöpyminen on sallittua vain sille tarkoitetuissa paikoissa. Perusosan ulkopuolella aukeaa erämaaosa, jossa telttailu on vapaampaa.
Kansallispuiston luontokeskuksesta sanottiin kesäkuun toisena päivänä, että olimme kesän ensimmäiset puistoon suuntaavat vaeltajat. Venelossit olivat joessa paikoillaan, mutta siltoja ei ollut laitettu vielä koskien yli.
Vaikka kumpikin tilanne muuttui matkan varrella, omaa rauhaa riitti runsain mitoin. Puisto oli vasta pukemassa kesävaatteitaan: mäkäräisiä ei vielä ollut, vaivaiskoivujen lehdet olivat juuri oikaisseet hiirenkorvansa ja lumi heijastui tunturien lailta valkoisina laikkuina.
Edellytyksiä sinisille ajatuksille
Kansallispuiston merkityt reitit kuljettavat joen rantoja myötäillen Kultasatamaan, johon pääsee lähtöpaikasta Njurkulahdesta myös vuoroveneellä. Kävelimme tämän 20 kilometrin matkan länsirantaa, jolta avautuivat upeat näkymät joelle, jota reunustivat itäpuolelta tunturien rivistöt.
Kultasatamasta alkoi nousu tunturiin ja Morgam Kultalaan. Useita satoja ihmisiä yhä vuosittain liikuttava kullankaivu on jättänyt ihmisen jälkiä tälle alueelle enemmän kuin muualle puistoon. Polku leveni mönkijän mentäväksi ja merkittyjä valtausalueita näkyi taajaan.
Kullankaivajan mukaan nimetty yli 400 metrin korkuinen Pellisenlaki oli ensimmäinen tunturi matkallamme. Vaaroihin verrattuna tunturiin nouseminen on miellyttävää, koska rinteet ovat loivia ja nousu käy lähes itsestään.
Tunturissa yöpyminen oli kokemus sinänsä: seitsemän lämpöastetta ja teltan läpi hulmuava tuuli pitivät ilman lievästi sanoen raikkaana.
Lemmenjoen vaellus jätti halun palata samoille seuduille uudestaan. Jylhät ja puhdaspiirteiset maisemat tallentuivat mieleen ympäristönä, jossa ihminen vapautuu elintason kerrostamasta henkisestä ja fyysisestä kitistä.
Kaikki tarvittava kulkee mukana, vettä voi juoda sellaisenaan lähes jokaisesta eteen osuvasta purosta ja ruokailun merkitys on vain luoda jaloille edellytyksiä jatkaa matkaa. Silloin mielikin voi irrottautua epäolennaisesta ja tarttua Havukka-ahon ajattelijan tavoin niihin tärkeimpiin, sinisiin ajatuksiin.
