Luonnonystävä haluaa toisinaan merta edemmäksi. Ennen Atlantin ylitystä kannattaa pysähtyä Pohjois-Norjan rannikolle vaikkapa Vesteråleniin, Lofoottien pohjoispuolelle.
Vaihtoehtoja löytyy luonnonkauniilla seudulla jokaiseen makuun, olipa mielessä sitten luontokuvaus, patikointi, sukeltaminen tai kalastaminen. Yksi mahdollinen kohde on Stö, piskuinen kalastajakylä aivan Langöyan saaren pohjoiskärjessä.
Luontoturistille meri ja siellä viihtyvät eläimet ovat tietenkin Atlantin äärellä mitä luontevin kohde.
Mieleenpainuva kokemus suomalaiselle maakravulle on lähtö valassafarille. Esimerkiksi Stöstä suuntaa kesäaikaan päivittäin Atlantille MS Leonora. Alukseen mahtuu kerralla puolensataa matkailijaa.
Matkan aikana laiva poikkeaa Andan lintusaarelle, mikä on tunnettu kymmenistä tuhansista pesivistä lunneista sekä lukuisista merikotkista.
Niiden saarela pesii tuhansia pikkukajavia, satoja karimetsoja, riskilöitä, ruokkeja sekä kiisloja.
Oma lukunsa ovat saaren rantakallioilla lepäilevät kirjohylkeet. Niitä saattaa olla kerralla näkyvissä kymmenittäin.
Hylkeet suhtautuvat rauhoitetulla alueella ihmiseen luottavaisesti.
Lentävän merikotkan silhuetti on Andalla tavallinen näky. Merellä lentäviä myrskylintuja pääsee myös melko varmasti ihailemaan ja kuvaamaan.
Kolmisen tuntia kestäneen merimatkan jälkeen MS Leonora viimein saapuu kaskelottien valtakuntaan. Parin tunnin kiertelyn aikana voi päästä ehkä viiden-kuuden valaan viereen.
Ratsastusta kumiveneellä
Mikäli on kiinnostunut vain Andan linnustosta, kannattaa valita toinen kyyti. Esimerkiksi Stön satamasta järjestetään päivittäin Andalle ja läheisille hyljeluodoille useita parin kolmen tunnin retkiä kumiveneellä.
Kumiveneen kipparilla on vuosien kokemus myös valokuvaajien kuljettamisesta. Hän tietää, mistä ja milloin mitäkin kuvia on saatavissa ja otettavissa.
Ensikertalaisen kannattaa luottaa hänen ammattitaitoonsa, vaikka meri vähän keinuisikin. Kumivenekyytiä Atlantilla voi verrata ratsastamiseen vauhkoontuneella hevosella.
Jos keli vain antaa suinkin myöten, kippari vie kuvaajat aivan kallioiden kupeeseen hylkeiden ja merilintujen sekaan.
Kumiveneestä löytyy myös vedenkestävät säilytystilat kameroille ja muille vettä pelkääville tavaroille.
Vuorille ei Norjassa kiivetä milloin tahansa. Nopeasti muuttuva sää asettaa omat rajoituksensa. Huonolla kelillä ylhäällä liikkuminen voi olla jopa hengenvaarallista.
Jokainen kiipeää vuorille omasta syystään. Minulle riittää se, että aivan korkeimpien huippujen lakitasanteilla asustelee kiirunoita. Myös meri- ja maakotkia liitelee vuorten rinteillä.
Ensin yritin tavoittaa kiirunat tuulisella säällä. En onnistunut, vaikka käytin niiden etsiskelyyn koko päivän.
Parin päivän kuluttua yritin uudestaan. Sitten onnisti. Kiirunat löytyivät juuri sieltä, missä niiden pitikin olla; korkeimman huipun rakkakivikkoisilta rinteiltä.
Kuvasin niitä hivuttautumalla pikku hiljaa lähemmäksi. Viimeiset kuvat otin enää parin metrin päästä, eivätkä linnut edes pelänneet minua.
Stön ja läheisen Nyksundin kylän välille on rakennettu luontopolku, jonka mykistävät maisemat tuskin jättävät ketään kylmäksi.
Koko 13-kilometrisen reitin kulkemiseen kannattaa huikeiden korkeuserojen vuoksi varata kokonainen päivä.
Säät voivat oikutella
Paikallinen, asiantunteva kontakti on suureksi avuksi käytännön kuvausjärjestelyissä. Häneltä kuulee havainnot eri lajeista ja ennen kaikkea hän tietää, kuinka alueella voi ja kannattaa liikkua.
Toisin kuin vaikkapa Finnmarkissa, missä Norjan valtio isännöi suuria alueita, kuuluu maa Vesterålenissa käytännössä miltei kokonaan yksityisille.
Periaatteessa Norjassa saa leiriytyä toisen omistamalle maalle päivän parin ajaksi, kuten meillä Suomessakin. Niinpä kuvauspiilon pystyttäminen onnistuu yleensä.
Maanomistajat suhtautuvat neutraalisti luontokuvaamisen ja antavat kyllä kysyjälle luvan maillaan liikkumiseen ja piilojen käyttöön.
Eräs seikka, jolle kärsivällisinkään kuvaaja ei mahda mitään, liittyy Pohjois-Norjan sääolosuhteisiin.
Joskus päiväkausia kestävä yhtämittainen sade ja tuuli tekee monet suunnitelmat tyhjäksi kertaheitolla. Viisaasti tekeekin, mikäli varaa suunnitelmien toteuttamiseen riittävästi aikaa.
Ja muistettakoon vielä: merikalastus on Norjassa ilmaista ja lähes kaikkialla vapaata hupia.
