Maastossa yöpyminen on retkeilijän tärkeimpiä perustaitoja suunnistamisen, tulistelun tai ruoanlaiton ohella. Syksyllä retkeilijälle yösuojaa tarjoavat muun muassa loue, laavu, kota, kammi, autiotupa tai eräkämppä. Jokaisella näistä on omat hyvät ja huonot puolensa. Mikäli sää vain sallii, yöpyy ruskaretkeilijä helpoimmin taivasalla. Tällöin täytyy vain olla kohtuullisen varma siitä, ettei ilmanalassa tapahdu suurempia muutoksia yön aikana. Riippumatta siitä, miten ja missä yönsä viettää, tarvitaan kunnon makuupussi ja -alusta. Tasaiseen maastoon levitetty makuualusta ja lämmin makuupussi riittävät kuivalla kelillä takaamaan pitkän ja leppoisan yöunen. Syksyn kosteissa säissä erottuvat hyvät pussit huonoista. Untuvatäytteinen makuupussi hengittää säilyttäen kuitenkin eristyskykynsä kylmemmissäkin oloissa. Pelkästään peitoksi levitettynä untuvapussi on aivan käyttökelpoinen myös sisätiloissa yövyttäessä. Laavussa tarkenee Sateisella tai tuulisella säällä yövyttäessä tarvitaan suojaksi vedenpitävää kangasta tai muuta materiaalia. Kolmion muotoon leikattu kangas eli loue on kevyt kantaa eikä sen pystyttämisessä tuhraannu muutamaa minuuttia kauempaa. Yksinkertaisen louteen suojissa yöpyy mukavasti kahdesta kolmeen henkilöä, mutta tällöin ainakin osa tavaroista täytyy jättää taivasalle. Hieman louetta monimutkaisempi ja suojaisampi retkeilijän sijaiskoti on vedenpitävästä kankaasta ommeltu laavu. Laavulla varustautunut retkeilijä pystyy hyödyntämään myös tulen kuivattavan ja lämmittävän vaikutuksen, varsinkin jos kankaan sisäpinta on aluminoitu. Tästä heijastuva säteily lämmittää mukavasti myös selkäpuolta tulilla istuskeltaessa. On toki muistettava, että laavu on lämmin vain niin kauan, kun sen edustalla pidetään valkeaa. Huomioi tuulen suunta Niin louetta kuin laavuakin pystytettäessä täytyy huomioida tuulen suunta, mikäli aikoo selvitä ilman kamppeiden savustumista ja kasvojen nokeentumista. Jottei kankaan sisälle kertyvä savu kaiken lisäksi häätäisi nukkujia kesken makoisimpien unien, täytyy tuulen puhaltaa hieman takaviistosta. Suoraan edestä tai takaa tuleva tuuli tekee laavussa oleskelun mahdottomaksi. Kiinteitä, hirsistä rakennettuja laavuja löytyy lähes kaikilta retkeilyalueilta sekä kansallispuistoista. Kaiken lisäksi ne ovat useimmiten maisemallisesti aivan erinomaisella paikalla vesistön äärellä. Näiden järeiden laavujen yhteyteen on usein järjestetty sekä puu -että jätehuolto, joten niiden suosio on taattu vuoden ympäri. Teltasta kotaan Telttamajoitus on varmasti tullut tutuksi lähes jokaiselle suomalaiselle muodossa tai toisessa. Syysretkellä paras telttavaihtoehto on kaksinkertainen tunneliteltta, jossa sisäosa on täysin tuulettuva. Yksinkertaisten rakenteiden ongelma on nimittäin kankaan sisäpintaan tiivistyvä vesihöyry, joka paitsi heikentää kankaan vedenpitävyyttä myös tippuu toisinaan pisaroina nukkuvien niskaan. Tunneliteltan eteiseen mahtuvat retkivarusteet sateelta suojaan. Huonolla säällä siinä voi myös valmistaa sapuskat sateelta ja tuulelta suojassa. Kenties perinteisin mukanakulkevista majoista lienee kota. Pohjoiset alkuperäiskansat ovat käyttäneet sitä vuoden ympäri tuhansien vuosien ajan. Monet nykyajankin kulkijoista vannovat sen nimiin, tarjoaahan se suojaisan ja lämpimän tilan suurellekin porukalle. Haittapuolia ovat kankaiden paino sekä pystyttämisen hankaluus. Ilman maanomistajan lupaa ei kotaa saa toisen maalle edes perustaa. Monilta retkeilyalueilta löytyy ainakin muutama lauta- tai hirsirakenteinen, täysin umpinainen tulisijalla sekä nukkumalavitsoilla varustettu kota. Tällaisessä asumuksessa kulkija on turvassa kelillä kuin kelillä. Neljän seinän sisällä Kenties erikoisin pohjoisilla leveyksillä tavattava asumus on turvekammi. Käyttökelpoisia kammeja on siellä täällä Käsivarressa sekä Utsjoen tunturiylängöllä. Yleensä jängän laitaan puuttomalle tunturialueelle turvekakuista ja sekalaisesta lautatavarasta kyhätty kammi tarjoaa suojaisan yösijan korkeintaan kahdelle. Kammien suurin ongelma on maakosteus ja tunkkaisuus, joten niitä ei voi suositella pidempään asumiseen. Myös niiden kamiinat ovat usein surkeassa kunnossa. Kolmas käyttöä rajoittava ongelma liittyy polttopuiden saatavuuteen, niitähän ei koskaan ole tunturissa liikaa tarjolla. Pitkään jatkuva sadesää ajaa piintyneemmänkin taivasallayöpyjän neljän seinän sisälle. Autiotupa onkin perinteisesti ollut paikka, jossa kuivatellaan reissussa kastuneet vaatekerrat sekä oikaistaan kumaraan taipunut ryhti suoraksi. Useimmiten niistä löytyy kamiina sekä valmiit puut, joten mikäpä on ritsillä maatessa. Pelkästään autiotupien varaan ei kuitenkaan kannata ruskaretkeä perustaa, sillä syys-lokakuussa kairassa riittää kulkijoita ja tupiin on tungosta. Valitettavasti meitä on moneksi erämaassakin, joten ennenpitkää saman katon alle sattuu henkilöitä, joille kiuas ja kamiina ovat synonyymejä. Olosuhteet tuvassa ovat sitten sen mukaiset. Varusteltu eräkämppä Autiotupien yhteydessä on usein myös varauspuoli, johon saa avaimen maksamalla yöpymismaksut etukäteen. Karvalakkipuolen levottomaan menoon kyllästynyt tekee viisaasti varatessaan vaellukselleen edes muutaman rauhallisen yön. Nykyaikainen eräkämppä on tarkoitettu niille, jotka kaipaavat ympärilleen erämaan rauhaa, mutta eivät ole valmiita tinkimään mukavuuksista. Myös raskaampi kantamus kulkee helposti mukana, sillä kämppien pihaan tai välittömään läheisyyteen pääsee useimmiten autolla Kaasuliedet astiastoineen ovat eräkämpissä itsestäänselvyys, monissa on jo sähkötkin. Myös sauna sekä kalastusoikeus läheisessä järvessä kuuluvat usein kämppien varustukseen.
