Lemmikkieläimissä piilee paljon käyttämätöntä potentiaalia esimerkiksi mielenterveyspotilaiden hoidossa. Eläinterapiaa on sovellettu paljon esimerkiksi ratsastukseen, mutta eläimiä voisi käyttää myös dementiapotilaiden tai esimerkiksi autististen lasten apuna.
- Autistisilla lapsilla on taipumusta ryntäillä paikasta toiseen, joka voi olla suuri haaste vanhemmille. Vanhemmat voisivat käyttää apunaan opaskoiraa lapsen ohjaamisessa, amerikkalainen professori Lynette Hart kertoo.
Ihmisten ja eläinten välistä suhdetta tutkiva Hart kertoo, että koulutettu opaskoira voi samalla periaatteella toimia Alzheimer-potilaan seurana. Kun muistihäiriöinen pörrää paikallaan tai unohtaa, mitä oli tekemässä, koira rohkaisee ja opastaa jatkamaan keskenjäänyttä tehtävää.
- Ihmisen on helpompi luottaa pyyteettömään eläimeen kuin toiseen ihmiseen ja siten myös vastaanottaa neuvoja eläimeltä, eläinlääketieteen tohtori Hart perustelee.
Eläin toimii ihmiselle jonkinlaisena peilinä hänestä itsestään. Siksi lempeän eläimen kanssa toimiminen voi auttaa mielenterveyspotilaita eheyttämään kuvaa omasta itsestään.
- Kun eläin lähestyy sinua, se saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi ihmiseksi, Hart selittää.
Eläinten kuudes aisti
Kalifornian yliopiston professori Lynette Hart vierailee parhaillaan professorimiehensä Benjamin Hartin kanssa Kuopiossa. He luennoivat yliopistolla seuraeläinten käyttäytymisestä sekä ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta.
Hartien mukaan eläinten hyväksikäyttäminen terapiassa on uusi kasvava suuntaus lemmikkien käyttäytymistutkimuksessa.
- Eläimet pystyvät myös ennakoimaan sairaskohtauksia. Kun esimerkiksi koira oppii auttamaan epilepsiaa sairastavaa ihmistä kohtauksen aikana, sen on huomattu oppivan myös tunnistamaan alkava kohtaus ja jopa estämään se, Benjamin Hart kertoo.
Benjamin Hart on tutkinut tätä niin sanottua kuudetta aistia muun muassa selvittämällä eläinten käyttäytymistä maanjäristyksissä. Ympäri maailmaa toteutetussa tutkimuksessa selvisi, että eläinten käyttäytyminen muuttui vain ennen tietynlaisia järistyksiä, toisenlaisia taas ei huomattavasti.
Paljon on on kuitenkin vielä selvittämättä, sillä vielä ei tiedetä, mikä käyttäytymistä muuttaa ja miksi.
Tiede vs. uskomukset
Kun taas on kyse eläinten häiriökäyttäytymisestä, jokaisella ihmisellä tuntuu olevan oma kokemuksensa tai tulkintansa siitä, mistä mikäkin käytös johtuu. Tiede auttaa yleistettävän tiedon kasaamisessa.
- Kun tutkimme sitä, kuinka aggressiivisen uroskoiran kastrointi vaikuttaa sen käyttäytymiseen, huomasimme, että noin 65 prosentilla koirista käytös ei muuttunut lainkaan koiran iästä riippumatta. Monesti luullaan, että koiran iällä tai kokemuksella olisi vaikutusta asiaan, mikä ei siis pidä paikkaansa, Benjamin Hart kertoo.
Koirien aggressiivinen käyttäytyminen voi usein olla oikeastaan normaalia käytöstä väärässä ympäristössä.
Tärkeintä on, että eläin löytää oikeanlaisen kodin: toinen tulee paremmin toimeen terrierin kanssa, toinen kultaisennoutajan. Niin yksinkertaista se on.
