Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 29.10.2005 14:24
A A A

Minipossu-Nikke sulatti sydämet

Karsinasta pehkujen keskeltä köpöttää vastaan kaksi vantteraa possua. Toisella on pitkät harmaat harjakset ja torahampaat, kirkkaat nappisilmät melkein peittyvät harjasten alle. Musta possu on selvästi ujompi, se röhkii nöf, nöf. Molempien hännät vispaavat iloisesti. Saammeko esitellä: aasialaiset roikkomahasiat Nikke ja Vilma.

Ensimmäiseksi ei tule mieleen kuvata minipossuja söpöiksi. Lemmikkien emäntä Jaana Ryhänen on toista mieltä. Kauneus on nyt katsojan silmässä.

- Nikke ja Vilma ovat aivan ihania. Nikke on kiltti ja sydämellinen possu. Ihan oikeasti se tulee syliin ja kellahtaa, kun sitä vähän rapsuttaa. Se on tosi hellyttävä, kun se juosta lyllertää. Se kulkee perässä kuin koira. Nikke sulatti heti sydämet, kun tuli meille.

Nikke ja Vilma asuvat omissa tiloissaan Ryhästen navettarakennuksessa. Ne ulkoilevat kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Kesällä niillä on ulkokarsina, jossa voi tonkia mielin määrin. Vilma ja Nikke ovat lemmikkieläimiä, mutteivät elä ihmisten kanssa.

Nätti kuin sika pienenä Jaana Ryhäsen possuinnostus juontaa juurensa seitsemän vuoden taakse, jolloin perhe muutti puolison Jukka Ryhäsen kotitilalle. Ensimmäisenä kesänä Ryhäset ottivat pienen porsaan, joka varttui kinkuksi joulupöytään.

- Hullaannuin siihen, vaikka tiesin, että se on kinkkupossu. Se oli niin söpö pienenä.

Joulu tuli. Oli hirveä paikka paistaa possu uunissa.

- En minä pystynyt kinkkua syömään. Päätin, ettei meille tule enää ikinä kinkkupossua.

Possun Ryhänen kuitenkin halusi, mutta vain lemmikiksi.

- Perehdyin sitten näihin minipossuihin. Suomen minipossuyhdistyksellä on hyvät nettisivut. Meille tulikin viiden viikon ikäinen minipossu. Tyttöpossu Siiri kuoli yllättäen vuoden ikäisenä. Se oli ulkona ja köpsähti vain suorilta sorkiltaan kuolleena maahan. Syytä ei saatu selville. Minipossuille saattaa tulla selittämätön äkkikuolema.

Kaksi vuotta sitten taloon tuli Vilma. Sitten pariksi löytyi Nikke Siilinjärveltä. Nikkeä ei ole kastroitu, vaan se on oikea karju. Sisällä lemmikkeinä pidettävät urospossut menettävät miehuutensa, sillä leikkaamaton tuoksuu voimakkaasti karjulta ja sillä on myös karjun elkeet. Traktorinrengasta vasten on hyvä jympsytellä.

- Haave pikkupossuista elää. Vielä niitä ei ole syntynyt.

- Aluksi Vilma vierasti Nikkeä, mutta nyt ne nukkuvat kylki kyljessä pesässään. Lämmittelyaika tosin vaadittiin.

Ryhäsen lapset Jussi, 12, ja Jenna, 10, tykkäävät possuista, mutta hoito on äidin vastuulla. Ne ovat äidin lemmikeitä. Lihakarjaa kasvattava Jukka Ryhänen tuumii minipossujen olevan mukavia, ihan tavallisia possuja. Monilla on turhaa ennakkoluuloa.

Maalla on mukavaa Jaana Ryhäsen mielestä minipossu sopii paremmin maalle kuin kerrostalokotiin lemmikiksi. Nimestään huolimatta minipossu on aika kookas, ison koiran, labradorinnoutajan tai rottweilerin kokoinen. Possu oppii hyvin sisäsiistiksi, mutta maalaisympäristössä se pääsee elämään possulle tyypillistä elämää, tonkimaan ja liikkumaan vapaasti.

Minipossubuumi kävi kuumana kymmenisen vuotta sitten. Silloin niitä hankittiin kaupunkikoteihin. Citypossuilla ilmeni melkoisia sopeutumisvaikeuksia.

- Minipossut ovat älykkäitä. Olen kuullut tarinoita, miten ne oppivat tyhjentämään jääkaapin. Kaikki pantiin poskeen. Kaapissa jäljellä oli vain valo, kun omistaja tuli kotiin.

- Ensimmäinen pikkupossu oli meilläkin paljon sisällä. Vilma kyllä osaisi olla myös, mutta Nikkeä ei voi ajatella.

Herkkää sielunelämää Possujen tapaan minisiatkin ovat persoja ruualle ja herkkiä lihomaan. Kaksi kertaa päivässä Ryhänen tarjoaa lemmikeilleen aterian. Nikke ja Vilma saavat tavallisesti kotiruokaa. Keitettyjä perunoita, kauravelliä, herkkua ovat porkkanat. Minipossuille on omaa erikoisrehua, tavallisen sian rehu on niille liian voimakasta.

Minipossut ovat herkkää porukkaa. Muutokset hermostuttavat. Ne kiintyvät myös elämänkumppaneihinsa. Jos toinen katoaa pahnoilta, saattaa kumppanikin kuolla surusta. Ne stressaantuvat helposti ja sairastuvat vatsahaavaan.

Nikke uroksena on jämäkkä myös mieleltään. Se kulkee lastenohjaajana työskentelevän Jaana Ryhäsen kanssa erilaisissa tapahtumissa. Pakettiautoon se köpöttelee karheaa luiskaa pitkin. Tosin porkkana on houkuttimena. Se seistä töröttää tanakasti auton kyydissä. Paikan päällä Nikke nauttii huomion keskipisteenä olemisesta.

- Lapset ovat aivan innoissaan ja tulevat rapsuttelemaan Nikkeä. Se on elementissään. Kaikki ovat siihen ihastuneita.

Nikessä tuntuu olevan hiukan myös kulkuriluonnetta. Kesällä se on lähtenyt aitauksesta omille teilleen. Ryhäsille on soitettu, että tulkaahan hakemaan possunne kotiin. Läheisyydessä sijaitseva emakkosikala vetää karjua puoleensa. Luonto kutsuu.

Päivän suosituimmat sisällöt

Luetuimmat 24 tuntia

Seuraa meitä myös Facebookissa
Savon Sanomat Facebookissa Savon Sanomat Twitterissä

Näitä luetaan juuri nyt

Vapaalla