Äidin lahjajärkytys: paketista paljastui seksikaupan lahjakortti

Kysyimme verkkopalvelussamme Savon Sanomien lukijoilta, millaisia kommelluksia heille on jouluna sattunut. Saimme lähes 100 vastausta. Tässäpä kommellusmaistiaisia, ja ehkä jopa varoittavia esimerkkejä.

Koirilla riittää jouluna ihmettelemistä:

Koira veti kerran pöytäliinan ja jouluruoat mukanaan lattialle.

Eräänä jouluna nyt jo edesmennyt ahmattikoirani pihisti pöydältä jouluruokia parempiin suihin. Lisäksi sama kaveri oli omatoimisesti avannut koirille tarkoitetun paketin ja pistellyt poskeensa kymmenen possunkorvaa ja muita makupaloja. Köllötteli sitten tyytyväisenä maha pullollaan eikä ihme kyllä saanut minkäänlaisia vatsavaivoja.

Terrierimme ilmeisesti ajatteli joulukuusesta, että hänelle on tuotu puucee sisälle ja nosti jalkaansa kuusen alla. 11 vuotta. Koiran pissan siivoaminen kuusen alta ei ollut kivoimpia jouluperinteitä, mutta huumorilla siitäkin selvittiin – koira oli muuten mainio ja rakas.

Aattona laitoimme lahjat kuusen alle ja lähdimme käymään hautausmaalla. Koiranpentumme jäi vahtimaan kotia siksi aikaa. Kotiin tultuamme huomasimme, että koira oli tuhonnut kaikki paketit kuusen alta. Opimme, että ei IKINÄ enää jätetä lahjoja kuusen alle.

Jouluna 2001 äitini kattoi joulun ruokapöydän valmiiksi ennen joulupukin tuloa. Lahjat avattuamme siirryimme ruokapöytään. Keskellä pöytää seisoi parivuotias koirani ja pisteli hyvällä ruokahalulla kinkkua poskeensa. Koira sai häädön ulos ja äiti yritti pelastaa kinkun lopun. Ahne koira oksenteli loppuillan. Vieläkin muistelemme joka joulu tätä jouluyllätystä, jonka koira meille järjesti.

Jouluherkkujen kanssa pitää olla tarkkana:

Kinkku otettiin liian myöhään sulamaan, eikä se kerennyt paistua siihen mennessä, kun vieraat olivat jo paikalla.

Sukulaismies teki imellettyä perunalaatikkoa. Hän jätti sen imeltymään yön yli uunin päälle, paistoi sen seuraavana päivänä. Jouluaterialla se jäi kaikilta syömättä. Laatikko oli alkanut käymään, kun sitä oli imelletty liian kauan, ja oli syömäkelvotonta.

Joulupäivän aamuna koin ikävän yllätyksen, kun laitoin uunin lämpiämään. Uunissa oli edellisenä päivänä jälkilämmölle hautumaan jättämäni paisti! Otin opiksi, jos jälkilämmöllä haudutan jätän aina valon päälle uuniin.

Paistoimme eräänä vuonna kinkun, joka ehkä oli elämämme paras. Se oli kuitenkin niin suuri, ettei mahtunut jääkaappiin. Laitoimme sen yöksi folion alle parvekkeelle. Seuraavana päivänä oli kinkku täynnä nokanreikiä. Siitä lähtien ei ole meille tullut niin suurta kinkkua, joka ei jääkaappiin mahtuisi.

Ei mennyt kinkunrasvojen kaato maitopurkkiin ja purkin hävittäminen kuin Strömsössä. Osa rasvasta valui kaadettaessa ihan muualle kuin purkkiin. Purkki kaatui roskiksessa ja ne rasvat olivat pitkin roskapussia. Ja se roskapussi vielä repesi. Olipa siinä sitten kiva pestä muovisangosta niitä rasvoja.

Toissajouluna menimme anoppilaan. Aattona huomattiin noin kello 13.30, että kinkku oli aivan pilaantunut! Anoppi ja appiukko olivat viikko sitten ottaneet pienet maistijaiset, eivätkä tajunneet, ettei se nyt viikkoa avattuna säily! Hirveällä kiireellä kauppaan, jotka menevät kiinni kello 14, eikä ensimmäisestä kaupasta edes löytynyt kinkkua. Toisesta onneksi, mutta meinasi jo itku tulla.

Lahjojen kanssakin on hyvä pysyä valppaana:

Heitin muovipussissa olleet lahjat roskikseen, koska luulin pussia roskapussiksi. Rahaa meni hukkaan. Nyt tarkistan aina, mitä muovipussi sisältää.

Pukinkontista sisarelleni annettu kultainen ranneketju hävisi... Se meni varmaankin lahjapapereiden seassa roskiin.

Minulla oli kaksi lahjaa, toinen menossa ystävättärelleni ja toinen äidilleni. Paketoin ne samanlaisiin ja -kokoisiin laatikoihin. Paketeista tuli aikalailla samanpainoisetkin. Laitoin väärät nimilaput päälle, eli paketit menivät sekaisin. Ystävättäreni ihmetteli oman pakettinsa sisältöä, ja äitini järkyttyi saamastaan "seksuaaliterveyskaupan" lahjakortista! Pikkusen nolo moka, joka ei onneksi toistunut eikä asiasta sen koommin ole puhuttu äidin kanssa.

Kuusesta on hyvä pitää huolta:

Joulukuusi tiputti melkein kaikki neulaset jo ennen aattoa. Meinasi tulla kiire löytää uusi aattoaamuna.

Kokeiltiin kerran aitoja kynttilöitä kuuseen, ja sehän meinasi syttyä palamaan. Jatkossa käytämme ihan vaan sähköisiä kynttilöitä.

Jokunen vuosi sitten kävimme hakemassa joulukuusen vasta aattoaamuna lähimetsästä, ja kiikutimme sen suoraan sisään, koska puu ei ollut kovin jäässä. Koristeltuamme sytytimme kynttilät, ja vaimoni alkoi kaataa vettä kuusen juurelle kun havaitsimme, että kuusen mukana olimme saaneet pienen jouluvieraan – metsähiiren. Seurasi melkoinen kiljuminen ja rytinä, kun sekä pieni hiiriraukka että perheen naisväki sinkoili ympäri huonetta, kuka karkuun mihinkin suuntaan. Sain lopulta hiiren kiinni ja ulos - ja joulurauha laskeutui taloon.

Kiire ei kannata:

Lähes vuosittain jätän jouluvalmistelut liian myöhäiseksi ja sitten joudun muutamaa päivää ennen joulua panikoimaan kaiken valmiiksi.

Tänä jouluna en aio jättää viimeisiä hommia niin viime tinkaan, että valvon aaton vastaisena yönä vielä kolmelta käärimässä lahjapaketteja...

Yksi vuosi lähdin vauhdilla ja jännityksellä joulun viettoon. Hain lahjat parvekkeelta, ja parvekkeen ovi jäi auki. Oli aikas viileä koti, kun palasin. Onneksi en ollut kotoa poissa kovin pitkään. Jatkossa lahjojen säilytyspaikka on ollut muualla.

Joulupukin kanssakin sattuu ja tapahtuu:

Poikamme oli kaksivuotias, ja appiukko joulupukkina. Lahjojen jakaminen meni hyvin ja halusimme katsoa vielä ikkunasta, kun pukki lähti jatkamaan matkaa. Pihassa menikin ulkovalo liiketunnistimesta päälle, ja pukki jo riisui partansa mennessään. Kiinnitimme äkkiä poikamme huomion saatuun lahjoihin. Appiukkoa neuvottiin seuraavalla kerralla menemään nurkan taakse riisumaan varusteitaan.

Olimme anoppilassa viettämässä aattoiltaa. Vaimoni sisaruksista kaksi oli toisistaan tietämättä hommannut joulupukin vierailemaan. Oli siinä lapsosilla ihmettelemistä, kun yksi pukki jo jakoi lahjoja, ja toinen tupsahti myös tupaan! Yritettiin selittää tilanteen johtuneen joulupukin ja apupukkina toimineen erittäin vanhan tontun muistikirjojen epäselvistä merkinnöistä. Nyt jouluisin sisäpiirivitsinä kysellään "monenko pukin joulu tänä vuonna on".

Kun pikkuveli oli vielä nuorempi, möläyttelin aina jouluisin, että "kuka osti tämän lahjan" ja "tuo on mun ostama", vaikka pikkuveli tietenkin luuli, että kaikki lahjat olivat joulupukilta. Onneksi veli oli niin keskittynyt lahjojen avaamiseen, että nämä möläytykset menivät häneltä aina ohitse.

Viime jouluna pyysimme naapurin miestä pyörähtämään ovellamme tuomaan pikaisesti lahjasäkin, että lapset näkisivät pukin edes vilaukselta. "Pukin" seistessä ovella vanhin lapsistamme kysyi kovaan ääneen "miksi naapurin setä on pukeutunut pukiksi?" Tänä jouluna pukki joko jättää lahjat yön pimeinä tunteina kuusen alle tai otamme hieman tuntemattomamman pukin käymään.

Vastanneiden kesken arvottiin elokuvalippuja. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Mutkatonta joulua kaikille!

Lue myös, miltä joulun kommellukset näyttävät joulupukista, Tiepalvelusta ja eläinlääkärin katsomana.

Joulupukki paljastaa: pihalta napattu lahjapussi olikin roskasäkki