Säästöt vievät korkeakouluista yli 5 200 työpaikkaa

Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallitusten säästöt ovat vähentäneet tai vähentämässä yliopistoista ja ammattikorkeakouluista yli 5 200 työpaikkaa. Korkeakoulujen rahoitusta on leikattu noin 280 miljoonaa euroa, ja niissä on käyty yli 60 yt-neuvottelukierrosta vuodesta 2012 lähtien.

Luvut käyvät ilmi Keskisuomalaisen ja sen kumppanilehtien tekemästä kyselystä, joka lähetettiin kaikkiin Manner-Suomen korkeakouluihin tämän viikon alussa.

Yliopistojen työpaikkakato on reilut 3 700 eli esimerkiksi enemmän kuin kahdessa maakunnassa toimivassa yliopistossa on yhteensä keskimäärin henkilöstöä. Voidaankin sanoa, että hallitukset ovat leikanneet henkilöstöä ainakin parin yliopistollisen verran.

Läheskään kaikki vähennykset eivät ole tapahtuneet irtisanomisten kautta, vaan iso osa on hoidettu niin sanotun luonnollisen poistuman avulla. Eläkkeelle jääneiden tilalle ei ole palkattu uusia tekijöitä ja määräaikaisia työsuhteita on jätetty uusimatta tai täyttämättä uudelleen.

Suurimmat yksittäiset leikkaukset ovat vasta toteutumassa. Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto tiedottavat lähiaikoina niissä käytyjen yt-neuvotteluiden tuloksista. Alustavien arvioiden mukaan näistä kahdesta yliopistosta katoaa saneerauksen seurauksena kaikkiaan 1 550 työpaikkaa.

Lisäksi Itä-Suomen yliopistossa on menossa yt-neuvottelut. Niissä mahdollisten irtisanomisten, osa-aikaistamisten ja lomautusten arvioidaan kohdistuvan enimmillään 200 työntekijään. Lopullinen määrä selviää huhtikuussa.

Helsingin yliopiston rehtorin Jukka Kolan mukaan jo tehdyt ja edessä olevat leikkaukset heikentävät yliopiston toimintaedellytyksiä selvästi.

– Käytännössä se näkyy esimerkiksi niin, että joitain tutkijoita ja jopa kokonaisia tutkimusryhmiä on siirtynyt epävarman rahoitustilanteen takia ulkomaisiin huippuyliopistoihin, joissa rahoitus on turvattu, Kola toteaa.

Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri muistuttaa, että heidän tilannettaan vaikeuttavat myös Tekesin määrärahaleikkaukset, jotka ovat suoraan pois yritysyhteistyöstä.

– Korkeakoulupolitiikan suunnan tulisi olla selkeä, ja resurssien jatkuvasti niukentuessa on panostettava laatuun ja vaikuttavuuteen. Käytettävissä olevat resurssit on kohdennettava siten, että yhteiskunta kokonaisuudessaan saa niistä suurimman mahdollisen hyödyn, Teeri vaatii.

Rehtori Jukka Mönkkösen mukaan Itä-Suomen yliopisto on jo toteuttanut yliopistokentässä poikkeuksellisen merkittäviä rakenteellisia toimenpiteitä taloutensa tasapainottamiseksi ja tutkimus- ja koulutustoimintansa profiloimiseksi.

– Tuleviin vuosiin kohdistuvat menoleikkaukset edellyttävät yliopistoilta yhä selkeämpää profilointia sekä yhteisiä koulutusalakohtaisia rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä, Mönkkönen pohtii.

Yliopistojen rahoitus on ollut suhteellisen vakaalla tasolla aina viime vuoteen saakka. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen leikkaukset purevat toden teolla vasta tänä vuonna.

Ammattikorkeakoulujen rahoituksen supistukset alkoivat sen sijaan jo vuonna 2012, jolloin lukuisia koulutusohjelmia lakkautettiin eri puolilla Suomea.

Siitä lähtien Suomen ammattikorkeakouluissa on käyty noin neljätkymmenet yt-neuvottelut ja henkilöstömäärä on supistunut yli 1 550:lla eli hyvinkin parin ammattikorkeakoulullisen verran. Rahoitus on pienentynyt kaikkiaan noin 144 miljoonalla eurolla.

– Korkeakoulutukseen ja erityisesti ammattikorkeakoulutukseen kohdennetut rahoitusleikkaukset ovat nyt riittävät. Jos halutaan kehittää kansan osaamisen tasoa ja pitää yllä suomalainen korkeakoulutuksen opetuksen taso, niin rahoituksen vähentäminen ei ole keino siihen, painottaa rehtori Outi Kallioinen Lahden ammattikorkeakoulusta.

Samaa toivoo Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Jussi Halttunen.

– Koulutuksen kärkihankkeiden rahoitusta on kohdistettava korkeakoulukentän uudistamiseen, Halttunen esittää.

Savonia ammattikorkeakoulun rehtori Mervi Vidgrénin mielestä keskustelu suomalaisesta korkeakoulukentästä ja sen rakenteista on ollut hyvin hajanaista ja jopa hallitsematonta.

– Toivottavasti näemme tulevaisuudessakin ammattikorkeakoulujen merkittävän roolin tiedekorkeakoulujen rinnalla vahvassa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Korkeakoulutuksen alueellinen kattavuus tulee turvata ja siksi alueilla voi olla erilaisia korkeakoulumalleja, Vidgrén sanoo.