Salametsästysohjelma kuumentanut tunteita - ”politisoinnin hengessä tapahtuu savuverhoilua”

Savon Sanomat sai torstaina juttuvinkin, jonka taustalta paljastui susikeskustelun kipupisteitä ja kritiikkiä Ylen toimittajaa Kimmo Ohtosta kohtaan. Vinkissä todettiin, että susi on tappanut koiran Kaavilla. Tämän viranomaistahot ovat vahvistaneet, mutta vinkki oli annettu Ohtosen nimissä, vaikka hän ei ole sitä lähettänyt.

– Tuollaiseen en ole ennen törmännyt, että tehdään vähän tuollaista kiusantekoa. Mutta joku tunteenilmaisu sekin on. Kyseessä on kipeä asia ja sitä yritetään viestittää, Ohtonen toteaa.

Yle lähetti marraskuun 26. päivä Kimmo Ohtosen Katoava Pohjola -sarjasta osan Salametsästäjien reviiri, jossa käsitellään suden salametsästystä. Ohjelmaa on kuvattu lokakuun 2014 ja kesän 2015 välillä Rautavaaralla, Sonkajärvellä ja Vieremällä.

Palautetta on tullut Ohtoselle satamäärin, ja myös alueelta, missä ohjelma on kuvattu.

– On tullut rakentavaa kritiikkiä, josta on seurannut hyvää keskustelua. Sitten on tullut suoraa vihapuhetta ja uhkailua. Mutta eniten on tullut kannustusta ja kiitosta, Ohtonen kertoo.

Kiivas keskustelu ja uhkailut eivät tulleet Ohtoselle yllätyksenä. Hän kertoo saaneensa tappouhkauksen Iisalmesta jo vuonna 2012, kun hän osallistui Ylen A2-susi-iltaan.

Ohtonen huomauttaa, että susikeskusteluun liittyy paljon myös ”politisoinnin hengessä tapahtuvaa savuverhoilua”.

– Yhtäkkiä jutun pointti hämärtyy. Kun tutkijat esimerkiksi julkaisevat vuosien aikana tehdyn susiraportin, niin keskustelu kääntyykin yhtäkkiä siihen, ovatko he valehtelijoita ja huijareita, eikä siihen, mitä raportissa esitetään.

Ohtonen haluaa korostaa maltillisen ja kriittisen keskustelun tärkeyttä. Keskustelussa pitää hänestä katsoa asioita eri näkökulmista, ei stereotypioiden ja lokeroiden kautta.

– En ole sellainen, että istun lattebaarissa viherpiipertäjien kanssa, ja siellä halataan susia. Ei se mene niin. Kun tietyt ääripäät nimittelevät toisia, hämärtyy se, että keskustelussa on ihan fiksuja ihmisiä mukana olivat he sitten tutkijoita, metsästäjiä, toimittajia tai luonnonsuojelijoita.

Dokumentissa mukana olevan Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen piirissä Ohtosen ohjelma on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Katoava Pohjola -ohjelma on herättänyt keskustelua myös Savon Sanomien lukijan sanomissa.

Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pekka Julkunen kertoo, ettei hän ollut tietoinen salametsästysaiheesta ennen ohjelman kuvauksia.

– Aiheena, mihin meitä pyydettiin, oli hirvenmetsästys susialueella. Siitä on sitten kovasti keskusteltu, että eihän tämä ohjelma ollut ollenkaan sitä, Julkunen kertoo.

– 25 vuotta olen toiminnanohjaajana täällä ollut, ja joka vuosi poliisilta kysynyt metsästysrikokset ja -rikkomukset, eikä yhtään suden salakaatoa ole minulle kerrottu.

Siihen, oliko ohjelman antama kuva salametsästyksestä liioiteltu, Julkunen ei ota kantaa. Hän aikoo kuitenkin tehdä Julkisen sanan neuvostolle kantelun vuodenvaihteen jälkeen siitä, ettei dokumentin aihe ollut osallistujilla etukäteen tiedossa.

Julkunen kertoo käyneensä Ohtosen kanssa salametsästyksestä pitkän keskustelun ohjelmanteon aikana, mutta hänen mukaansa siinäkään yhteydessä ei ollut puhetta ohjelman sisällöstä.

– Huomasin kyllä, että Kimmolla salametsästys on se, mihin hän kääntää ja vääntää ja yrittää, mutta emme me olleet siihen luvanneet millään tavalla lähteä.

Ohtosen mielestä ohjelmaan osallistuneet ovat olleet tietoisia salametsästyksen käsittelystä ohjelmassa.

– Meillä on myös videomateriaalia, jota ei ole käytetty ohjelmassa, joka kyllä osoittaa, että dokumentin päähenkilöt olivat aiheesta tietoisia. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja salametsästyksestä.

Maa- ja metsätalousministeriön torstaina tulleen asetuksen mukaan suden suurin sallittu saalismäärä on 53 sutta vuosina 2016–2018. Rautavaarallakin aiotaan Julkusen mukaan hakea poikkeuslupia suden metsästykseen lähiaikoina.

Ohtosen mielestä on hyvä, että kannanhoitojärjestelmää kehitetään.

– Onhan se korkea luku, mutta oikeita suuntauksia on se, että salametsästetyt sudet vähennetään määrästä samoin kuin susien liikennekuolemat. Ongelma on tosin se, että salametsästetyistä susista ei löydetä kuin murto-osa. Vähän arveluttaa ja huolestuttaa myös kohta suden poistaminen sosiaalisin perustein. Kuka sen määrittelee?