Väitös: Iäkkäillä on paljon tavoitteita

Lähes kaikilla iäkkäillä ihmisillä on tavoitteita elämässään. Yleisimmin ne liittyvät terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja matkusteluun.

– Käytännössä tavoitteet vaihtelevat golfmatkojen toteuttamisesta haitarinsoittoon ja kirjan kirjoittamiseen. Toisaalta joidenkin pyrkimykset ovat hyvinkin vaatimattomia, kuten kesällä ulos pääseminen tai päivittäisistä kodin askareista selviytyminen, kertoo tohtorikoulutettava Milla Saajanaho Jyväskylän yliopistosta.

Hän on tutkinut gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjassaan minkälaisia tavoitteita iäkkäillä on, miten voimavarat elämän eri osa-alueilla vaikuttavat niiden asettamiseen ja miten tavoitteet voivat kannustaa senioreita liikkumaan ja laajentamaan elinpiiriään. Väitöskirja perustuu kahden kyselytutkimuksen aineistoon, joissa haastateltiin yhteensä 1 132 miestä ja naista, jotka olivat 66–90-vuotiaita.

Tutkimuksessa havaittiin, että aktiivisuuteen tähtäävien tavoitteiden avulla iäkkäät ihmiset pystyivät ylläpitämään laajempaa elinpiiriä.

– On syytä kuitenkin muistaa, että kun liikkumiskyky on heikentynyt, liikkeelle lähteminen voi olla vaikeaa ilman toisen ihmisen apua.

Saajanaho esittää, että yhteiskunnassa panostettaisiin nykyistä enemmän iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksiin osallistua omien toiveidensa mukaiseen toimintaan. Esimerkiksi kuljetusapua ja vapaaehtoisia ulkoilu- ja harrastuskavereita voitaisiin tarjota enemmän. Nykyisinkin tukea on tarjolla, mutta tarjonta vaihtelee suuresti kuntien välillä.

– Käytännön vanhustyössä voitaisiin enemmän kuunnella kunkin ihmisen yksilöllisiä tavoitteita ja rohkaista ihmisiä myös toteuttamaan niitä. Tavoitteiden ei tarvitse olla suurellisia, vaan pienistäkin pyrkimyksistä voi saada elämään mielekkyyttä, Milla Saajanaho sanoo.

Hän korostaa, että toimintakyvyn kannalta olisi hyvä, jos ihminen pyrkisi säilyttämään aktiivisen otteen elämään ja myös liikkumaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Nykytekniikka mahdollistaa aktiivisen harrastamisen myös kotona. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa voi touhuta monenlaista, kuten vaikka pelata, lukea, katsella videoita, kuunnella musiikkia tai keskustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

– Tutkimukseen osallistuneista aika harvalla oli tietokoneisiin liittyviä harrastuksia. Ne varmaan lisääntyvät jatkossa, kun koneiden käyttöön tottuneet sukupolvet vanhenevat, Saajanaho pohtii.

Hän kuitenkin muistuttaa, että virtuaaliset kontaktit eivät korvaa kasvokaista kanssakäymistä, jota ihminen aina kaipaa.

Ihmisten halu ja mahdollisuudet asettaa tavoitteita vaihtelevat. Tutkituista yli puolet asui yksin ja heissä oli muita enemmän niitä, joilla ei ollut lainkaan tavoitteita.

– Myös heikentynyt liikkumiskyky näyttää rajoittavan monien mielekkään elämän kannalta tärkeiden tavoitteiden asettamista. Niillä iäkkäillä ihmisillä, joilla oli kävelyvaikeuksia, oli vähemmän ihmissuhteisin, harrastuksiin ja liikuntaan liittyviä pyrkimyksiä.

Terveystieteiden ja kasvatustieteen maisteri Milla Saajanahon englanninkielinen väitöstutkimus toteutettiin Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteisessä Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tiedekunta ja terveystieteiden laitos, Suomen Akatemia sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Väitös tarkastetaan ensi perjantaina.