Turvapaikanhakijoiden arki hätämajoituksessa Kuopiossa on odottelua ja aakkosten tavaamista

Tiedättekö, kuinka paljon maksaa aiheeton palohälytys ja paloauton käynti pihassa? Jiipee eli Jukka-Pekka Korpi-Vartiainen kysyy.

– Viisi euroa, ehdottaa joku.

– Te saatte käyttörahaa 93 euroa kuukaudessa, mutta paljonko maksaa aiheeton palohälytys, Jiipee toistaa ja osoittaa savuhälytintä katossa.

– Se maksaa 800 euroa, ja palopäällikkö on hyvin, hyvin vihainen aiheettomista palohälytyksistä.

Kello osoittaa yhtä iltapäivällä Leväsen palvelukeskuksessa. Entinen vanhusten majapaikka on toiminut kaksi viikkoa turvapaikanhakijoiden hätämajoituksena Kuopiossa. Jiipee vastaa keskuksen toiminnasta.

Tupakointikielto sisällä on vierasta 148 miehelle, joista 139 on Irakista, 6 Somaliasta ja 3 Afganistanista.

– Joka ei kieltoa usko, saa varoituksen, Jiipee sanoo.

Jiipeen luentoa sisätupakoinnin vaaroista turvapaikkaprosessissa kuuntelee parikymmentä levotonta miestä ympärillä. Kymmenkunta on keskittynyt pelaamaan pöytäjalkapalloa kannustushuutojen saattelemana.

Salin toisessa päässä kolmas joukko katsoo televisiota. Yksinäisiä miehiä istuu siellä täällä pöydissä.

– Kahdesta varoituksesta tupakoitsijan kuuleminen turvapaikka-asiassa siirretään poliisin listassa viimeiseksi, Jiipee korottaa ääntään hälisevässä ruokasalissa ja vapaaehtoinen tulkki Dian Al-Esawi kääntää.

Aamulla joukko on kampeutunut ylös viimeistään yhdeksältä. Silloin on aamupala. Nyt on lounasaika. Aloitus viivästyy 20 minuuttia tupakointi-informaation ja monen mieltä askarruttavan asian takia.

– Tämmöistä tämä on. Välillä ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. Aikaa kuluu 2–3-kertainen määrä, kun kaikki pitää tulkata, Jiipee huokaa viimein.

– Irakilaisten kulttuuriin kuuluu niin vahvasti tupakointi. Se ihmetyttää. Oudolta tuntuu myös, että teekuppiin laitetaan kahdeksan lusikallista sokeria.

Keittiön verho avautuu. Kohta ruokalan täyttää kovaääninen pulina.

– He eivät tykkää tästä ruuasta, Al-Esawi tulkkaa.

Lautasella on maitopohjaista kalakeittoa. Lisukkeena on vaaleaa leipää, levitettä ja tomaatteja. Muutama ottaa keittoa, muut tyytyvät voileipiin. Yksi kantaa lautasellaan grillattua broilerinkoipea, marketista ostamaansa.

– Hommatkaa meille riisiä, perunaa ja tomaatteja. Paistamme itse ruuan, tulee halvemmaksikin, Al-Esawi tulkkaa puhetulvaa.

– Suomen laki kieltää menemästä keittiöön, jos ei ole todistusta siitä, että ei kanna salmonellaa, Jiipee vastaa.

– Ensi viikolla on riisiä joka päivä. Lupaan sen.

Kun Irak on taas jaloillaan, me kutsumme teidät sinne ja teemme teille kunnon ruokaa, Mohamed Zied sanoo.

Se menee jo nauruksi.

– Meilläkin on oppimista. Emme ole täydellisiä, Jiipee myöntää

– Tämä on niitä kulttuurieroja. He ovat tottuneet syömään ruuan paistettuna tai grillattuna, Al-Esawi lohduttaa.

– En valita. Ruoka on hyvää, Fadhil Raad Abbas sanoo ja lusikoi keittoa.

– Täällä on rauhallista ja turvassa. Kotona on sota ja vaarallista.

Vaaran tietää tulkki Al-Esawikin, joka tuli Kuopioon 21 vuotta sitten vanhempiensa mukana.

– Saddamin aikana Irakissa oli hirveää. Pakenimme ja asuimme monta vuotta pakolaisleirillä hiekkakentällä Saudi-Arabiassa.

Lounaan jälkeen Husain Ali Moshatet, 34, riisuu majoitushuoneessa paitansa ja nostaa housunlahjetta.

Rintalastan alta napaan kulkee paksu leikkausarpi, eri puolilla kehoa on sirpaleita, jaloissa syviä arpia ja titaania reisiluun vahvikkeena.

– Terroristit räjäyttivät pienen kauppani toukokuun 22. päivä 2011, Moshatet kertoo ja näyttää verisiä kuvia heti räjäytyksen jälkeen.

– Sitä ennen he olivat ampuneet veljeni ja uhkasivat ennen iskua minuakin.

Miksi?

– Olen shiia, sanoo Moshatet, jonka huonetoverina on myös sunneja.

– Äitinikin on sunni ja isä shiia. Ei se ole ihmisille ongelma, mutta politiikka sotkee.

Moshatet kertoo kärsivänsä jatkuvasta pää- ja jalkasärystä ja ajoittain mätää vuotavasta korvasta, jonka tärykalvo tuhoutui pommi-iskussa.

– Ensi viikolla on korvalääkäri. Täältä voit saada terveydenhoitajalta vahvaa särkylääkettä, Jiipee lupaa.

Kuopioon Moshatet päätyi bussilla Torniosta. Matka oli alkanut Ammanista Jordaniasta. Sinne mies oli paennut Bagdadista 2014.

Heinäkuussa Moshatet matkusti Turkkiin, laivassa Kreikkaan, junalla Makedoniaan, Serbiaan ja Kroatiaan. Välillä matka taittui pitkiä matkoja jalan.

– Jalat kipeytyivät räjähdysvammojen vuoksi. Kroatiassa olin kolme päivää sairaalassa.

Sairaalasta matka jatkui jalan Sloveniaan, junalla Itävaltaan, bussilla Saksaan, laivassa Ruotsiin, junalla Pohjois-Ruotsiin ja bussilla Tornioon. Takana oli 27 päivän matka, joka vei rahaa 3 200 dollaria.

– Rahat lainasin. Minulla ei ole rahaa. Äiti ja sisko ovat Irakissa. Suomessa ei ole sukulaisia.

Käytävässä ympärille kertyy lisää miehiä.

– Tässä on serkkuni ja hänen taksinsa, Adil Aamir Hasan näyttää kännykästään kuvia.

– Puoli vuotta sitten tuntemattomat miehet kaappasivat ja leikkasivat hänet kappaleiksi, Hasan näyttää silvotun miehen kuvaa.

– Terroristit vievät auton, lastaavat räjähteillä ja tekevät sillä pommi-iskun.

Muhammed Khaluuf Sallum on 35-vuotias bagdadilainen vihanneskaupan myyjä. Sallum näyttää arpia kehossaan ja sirpaletta kyynärpäässä ja osoittaa takaraivoaan. Siellä on päänahan peittämä kolo.

– Kaupassa räjähti pommi 25. maaliskuuta 2012. Veli ja 70 muuta ihmistä kuolivat.

– Asuntoomme heitettiin omenagranaatti, 28-vuotias sähköasentaja Maithan Hussin Ali, esittelee omia arpiaan.

– Isä ja muu perhe hakattiin. Amerikkalaiset sotilaat pelastivat meidät. Eno ammuttiin, koska hän teki yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.

Öööö, ällll, jiiii, yyyy! kaikuu ruokasalin seinistä, kun kello näyttää kolmea. On alkanut suomen kielen oppitunti.

Parikymmentä miestä toistaa opettajan perässä kuin Jukolan veljekset lukkarin koulussa. Paperille jungerretaan vaikeita kirjaimia, kuten nyt yykin, joka ei aio taipua millään irakilaisen suuhun.

Salin perällä katsoo toinen joukko televisiota, loput vaeltelevat käytävillä tai katkeamattomasti tupakoimassa pihalla.

– Tässä joukossa on paljon koulutettuja älykkäitä ihmisiä, mutta suomen kieli on kaiken perusta, Jiipee sanoo.

– Tulkaa ihmeessä suomen tunnille. Kieli on portti kaikkeen hyvään.

Joukossa on yksi koulutetuista, ahdistuneen oloinen öljyteollisuuden insinööri Ali Moshin Hasan, 41. Hasan näyttää puhelimestaan kolmen lapsensa kuvaa, joista vanhin on 10-vuotias ja nuorin puolivuotias.

Lapset ja vaimo jäivät Irakiin, kun Hasan pakeni Bagdadin räjähdyksiä etsimään turvaa koko perheelle muualta.

– Voitko sinä lähettää lapsesi kouluun? Minä en uskalla. Minun piti viedä lapseni piiloon.

Useimpien rahat ovat huvenneet matkaan. Osa tuli pelkissä shortseissa ja sandaaleissa.

– Onneksi olemme saaneet lahjoituksina vaatteita. Vaatelähetyksiä suorastaan tulvii, Jiipee sanoo ja lähtee kellarikerrokseen näyttämään kolmen irakilaismiehen kanssa varastoa.

Se on virhe. Lukitut väliovet unohtuvat auki, ja pian käytävään tulvii nelisenkymmentä miestä vaatien kovaäänisesti varusteita jakoon kesäisiä kamppeitaan osoitellen.

Lopulta joukolle saadaan selitetyksi, että varusteet jaetaan, mutta ne on ensin järjestettävä. Vartijan avustamana joukko palaa yläkerroksiin.

– Persialainen tori muodostuu täällä äkkiä, Jiipee kuvailee.

– Tilanne on surullinen, mutta tämä on vain hoidettava. Pahinta on järkevän tekemisen puute.

– Haluaisimme kasvattaa yhteisöllisyyttä, luoda kontakteja paikallisiin ihmisiin. Siihen tarvittaisiin nyt yhdistysten ja urheiluseurojen apua.

Toimeton odotus jatkuu. Irakilaisten ja somalien turvapaikkakäsittely on keskeytetty turvallisuustilanteen päivityksen takia.

Tilanneraportti julkaistaan ensi tiistaina. Se antaa suuntaviivoja, kuka saa jäädä. Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) on väläytellyt, että Bagdadin aluetta pidettäisiin turvallisena.

– Tottakai irakilaiset haluaisivat palata. Ainakin minä olisin todennäköisesti kuollut, jos palaan, Husain Ali Moshatet sanoo.

25-vuotias Mohammed Aissi Irshayyli ei aio jäädä odottelemaan raporttia. Hän ja viisi muuta miestä ilmoittavat haluavansa palata Irakiin.

– Äiti on kipeä. Haluan äidin luo, Irshayyli perustelee.

Siihen päättyisi Irshayylin kahden kuukauden matka Suomeen. Suomi maksaa paluulennon.

Kello lähestyy viittä iltapäivällä.

Husain Ali Moshatet laittaa pusakan päälleen ja lähtee ulos.

Reilun tunnin kuluttua on päivällinen, tiistaihin monta päivää.

Lisää kuvia arjesta Leväsen hätämajoitusyksikössä löydät klikkaamalla tämän jutun kuvaa.

Leväsen hätämajoituskeskus

Kuopiossa turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskus toimii entisen Leväsen palvelukeskuksen tiloissa. Toiminnasta vastaa Setlementti Puijola. Työntekijöitä on kymmenkunta.

Hätämajoitukseen on sijoitettu noin 150 miestä, iältään 18–60-vuotiaita. Lähes kaikki ovat Irakista. Paikka on ympäri vuorokauden vartioitu.

Kaikille tehdään terveystarkastukset ja tutkitaan tarttuvat taudit: hiv, kuppa, c-hepatiitti ja tuberkuloosi.

Puutetta on etenkin lämpimistä talviasusteista. Lahjoitukset voi toimittaa SPR:n Kontin ja Kuopion seurakuntien kautta.

Arkea hätämajoituksessa